Blogi

Penninvenytyksen ja perinpohjaisten visioiden välimaastossa

Ensimmäinen lukukausi tapahtumavastaavina alkaa olla ohitse. Ohitse on myös tämän blogipostauksen deadline, mutta huhtikuu tuntuu olevan aina se opiskelijalle raskain kuukausi (siis tietysti siksi, koska silloin on vappu), joten meidän tekstistämme pääsette nauttimaan näin toukokuun alkuun.

Kevään aikana olemme oppineet paljon, mutta huomanneet myös, että paljon on vielä oppimatta. Meidän pestimme on hyvin näkyvä, mutta sisältää myös paljon muuta kuin pelkkää juhlimista. Työnkuvaan kuuluvat muun muassa kuormajuhdan ja talousneron ominaisuudet. Ikeakasseja raahatessa pitkin Tamperetta tulee mietittyä, että mihinhän hommaan sitä on tullut lähdettyä, kunnes muistaa, että salitreenin voikin siltä päivältä skipata.

Penninvenyttäjän rahankäyttöä tarvitaan, kun jo äärirajoilla keikkuvasta budjetista pitäisi vielä taikoa boolirahat. Henna on meistä se taitava rahankäyttäjä, kun Roosa taas innostuessaan ostaisi vaikka koko naamiaiskaupan tyhjäksi yksiä kemuja varten. Kuitenkin, Roosan taiteellisuudesta on hyötyä näissä tilanteissa, ja lopulliset koristeet peittoavat punanaamion viirit mennen tullen.

Meille on myös tärkeää, etteivät kaikki ainejärjestömme tapahtumat ole viinanhuuruisia pikkutunneille tanssittuja iltoja ja pyrimme järjestämään myös muita, alkoholittomia tapahtumia. Niihin lukeutuu esimerkiksi kevään vaatteidenvaihtoilta, sekä pian ratkottavat escape room –pelit WayOutilla. Ja vaikka pian vetäydymmekin kesäunille, on meillä syksyä varten vielä paljon loistavia (nerokkaita, briljantteja, lyömättömiä, jne.) ideoita, joten olkaa kuulolla!

-tapahtumavastaavat Henna ja Roosa

Ympäristövastaava tilittää

Seuraava teksti sisältää rippusen turhautumista, kourallisen valitusta ja juonellisesti epätyydyttävän lopetuksen. Kun minulle ympäristövastaavana myönnettiin maaliskuun blogivuoro, syntyi lopputuloksena pienimuotoinen avautuminen.

Yläasteen ensimmäisen vuoden lopuksi jokaisen tuli valita pari valinnaisainetta, joita opiskella peruskoulun loppuun saakka. Vaihtoehtoja silmäillessäni innostuin todella: tarjolla oli myös ympäristöön ja ekologiseen elämään keskittyvä kokonaisuus nimeltään ”Yhteinen ympäristö”. Ruksin valintani epäröimättä, ja pettymys oli katkera, kun ilmoitettiin, ettei oppiainetta voidakaan opettaa liian pienen ilmoittautujamäärän vuoksi. Päädyin kahdeksi vuodeksi istumaan musiikkiluokan takariviin sylissäni epävireinen kitara, jota en koskaan oppinut soittamaan.

Lukiossa hakeuduin koulumme ympäristötiimiin, joka pyrki edistämään kestävää kehitystä kouluympäristössämme. Kokouksissa meitä istui harvalukuinen joukko, joka kuihtui lukukausittain. Käsittääkseni tiimin toiminta loppui saatuani lakin päähäni ja lopetettuani epätoivoiset kuulutukset kokouksista, joihin lukion noin kuudestasadasta opiskelijasta paikalle eksyi enimmillään viisi.

Nyt yliopistossa toimin ainejärjestömme ympäristövastaavana. Onko muutosta tapahtunut suhteessa aiempiin koulutusasteisiin? Harmillisen vähän. Tapaamani muiden ainejärjestöjen ympäristövastaavat ovat lupautuneet tehtävään lähinnä siksi, ettei ketään muutakaan kiinnosta. Itselläni riittää kiinnostusta, mutta ainejärjestön kaltaisessa pienessä kokonaisuudessa tehtäväkseni jää lähinnä satunnainen ympäristötiedottaminen Motiivilla sekä opiskelijoiden johdatteleminen kirpputorien keinovaloon tai Arboretumin vehreyteen (tätä luvassa vielä kevään aikana). Lisäksi keittelen kirjallisuuskahvivastaavan ominaisuudessa reilun kaupan kahvit ja teet sekä tarjoan vegaanisia leipomuksia kerran periodissa.

Pullantuoksuinen vastaavuuteni ei siis päätä huimaa. Kuuntelen siksi myös ilolla kanssaopiskelijoiden ideoita ja toiveita vastaavuuden kehittämisestä, jos sellaisia syntyy. Ja jos ideoita ei löydy, tulkaa edes lounaalla puhumaan vaikka ilmastonmuutoksesta ja voitte korjata erään vastaavan koulutraumat siitä, että olisi yksin ympäristöahdistuksensa kanssa!

– Tuula Siira, ympäristö- ja kirjallisuuskahvivastaavanne

Kuka piilee pöytäkirjojen takana?

Hei, hei. Ajattelin, että kirjoitan brutaalin rehellisen blogitekstin. Olen Magdaleena eli Makku, neljännen vuoden kirjallisuudenopiskelija, jonka kandinpaperit ovat jääneet roikkumaan jo puoleksitoista vuodeksi. Minulla on kasa sivuaineita, mutta en vielä tiedä, mikä minusta tulee isona.

Aloitin juuri Teeman sihteerinä ja ainejärjestötilavastaavana. Ai että, mikä vuosi tulossa. Nyt jo jännittää kaikki jännät jutut joita on tulossa. En malta odottaa! Ai että, mitkä merkinnät saan laittaa CV:hen näistä vastuuhommista. Ja mitä kaikkea kivaa Teema on jo järjestänyt tämän vuodentyngän 2017 aikana.

Tunnustan. Viime vuoden joulukuun kokous, jossa uusi hallitus valittiin, oli ensimmäinen Teeman kokous, jossa koskaan olin. Minä olen ollut se ainejärjestöhiirulainen, joka on ottanut kaiken ilon irti bileistä ja tapahtumista, muttei koskaan tehnyt mitään niiden eteen, ja vieläpä kauhukseen huomannut kolmantena opiskeluvuotena, että niin, kyllähän se jäsenmaksu oli kuin olikin maksamatta. Nolotti.

Tunnustan myös seuraavan. Yksi syy, miksi en ole lähtenyt ainejärjestöhommiin aiemmin on ehkä se, että en jaksa olla kovinkaan usein virallinen ihminen. Kun kirjoitan sormet sauhuten pöytäkirjaa, tekisi mieli heittää väliin (omasta mielestäni) hauskaa läppää, pari hymiötä, huutomerkkejä, kysymysmerkkejä ja loppuun yksi meemi. Niin en kuitenkaan voi tehdä, ja ehkä hyvä niin. Vanhat, toimivat, viralliset pöytäkirjaprotokollat eivät ole minun rikottavissani. Toivon kuitenkin, että joka kerta kun uusi pöytäkirja kilahtaa sähköposteihinne, kuvittelette sitä lukiessanne (koska tietenkin sen luette) minun hihittelyni taustalle. Koska hauskaa minulla on ollut kokouksissa aina. Joskus jopa hulvatonta. Olen niin iloinen, että uskaltauduin hallitukseen. Kaiken lisäksi sihteröinti sopii kuin sopiikin minulle. Osaan kuin osaankin olla virallinen tai ainakin sinne päin. En aio laittaa hymiöitä edes tähän tekstiin. Minusta on tullut suorastaan aikuinen. Sitä se Teema ry meille tekee; saamme kaikki kasvaa ja kehittyä ihmisinä ja opiskelijoina puheenjohtaja Kälviäisen lempeän mutta rautaisen hallitsijakauden aikana ja kaikkina tulevina kausina tästä ikuisuuteen.

– Magdaleena Murto, Teeman sihteeri ja aj-tilavastaava