Blogi

Tervehdys kaikki uudet ja vanhat teemalaiset – ja erityisesti lämpimät onnittelut uusille opiskelijoillemme! Pikkuhiljaa on aika virittäytyä kesätunnelmista syksyyn ja hektiseen alkukaaokseen. Etenkin fuksiemme ensimmäiset viikot ovat täynnä ohjelmaa ja uuden tiedon tulva tulee olemaan suuri. Tämän vuoksi me tuutorivastaavat olemme halunneet avata muutamia epäselviä käsitteitä ja koota vinkkejä uudelle (ja miksei vanhallekin) kirjallisuuden opiskelijalle.

Opiskelijan kymmenen kultaista vinkkiä:

1. Esseen rustailu kannattaa aina jättää niin viime tinkaan kuin mahdollista. Näin kirjoittamisesta tulee nautinnollisempaa ja stressittömämpää.

2. Luennoilla on hyvä rapistella eväitä, torkkua, kuiskutella vieruskaverin kanssa ja näpräillä puhelinta – luennoitsijat pitävät tästä.

3. Henkilöllisyystodistus kannattaa suosiolla jättää kotiin. Opiskelija ei tee sillä mitään.

4. Älä ikinä merkitse kalenteriin mitään. Aivoilla on tarpeeksi kapasiteettia kaiken muistamiseen.

5. Opintopisteiden kerryttäminen on kevyttä hommaa. Viidelläsadalla työtunnilla saat yhden opintopisteen. Helppoa!

6. Muista, että massaluennoilla sinut huomioidaan yksilöllisesti muiden kolmensadan opiskelijan kanssa.

7. Yliopistolla et tarvitse tietokonetta – täysin turha kapine.

8. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta pääset hoitoon välittömästi.

9. Fuksivuonna et ole koskaan hukassa.

10. TOAS:ilta saat viiden tähden luksusasunnon lyhyellä jonotusajalla.

Kymmenen tärkeää käsitettä:

Opiskelijat – yhteiskuntamme varakkain ryhmä. Etenkin syksystä 2017 alkaen.

Deadline – sitä ei ole olemassakaan. Tai ainakin luulen niin.

Vapaa-aika – mitä se on?

Yliopiston nettisivut – onko sieltä tarkoitus löytää jotain?

Kirjaston kirjat – niteiden lukumäärä 20, paikalla 0. Kolme viikkoa myöhemmin: sama tilanne.

2,60 euroa – Tampereen kallein lounas.

Tuutori – tietää kaikesta kaiken ja ei tiedä mistään mitään.

Opiskelijahaalarit – ainoa sallittu asu seuraavat viisi vuotta.

Kahvi – et ole lainkaan riippuvainen siitä.

Sitsit – ruoka on maittavaa ja kaikki pysyvät hiljaa.

Näiden sanojen myötä toivotamme jokaiselle oikein antoisaa alkavaa lukuvuotta ja innostusta opintoihin!

Mukavaa syksyä toivottavat,

Mari Hynninen ja Viivi Putkonen, Teeman tuutorivastaavat

Teema on kuluneen kevään aikana saanut viimeinkin oman ainejärjestötilan. Tai melkein oman, sillä tila jaetaan muiden LTL:n oppiaineiden ainejärjestöjen, eli Translan (kääntäjäopiskelijat), Lexican (kieltenopiskelijat) ja Kopulan (suomen kielen opiskelijat) kanssa. Sen lisäksi, että sopu sijaa antaa, yhteinen tila mahdollistaa myös oppiainerajat ylittävän kanssakäymisen muiden ltl-opiskelijoiden kanssa. LTL-luolaksi nimetyn ainejärjestötilan avajaisia juhlittiin toukokuussa kakkukahveilla.

LTL-luolan sijainti on Pinni B4049, eli se sijaitsee siis Pinni B -rakennuksen neljännessä kerroksessa. Tilassa on mahdollisuus keittää vapaasti kahvia ja teetä pientä maksua vastaan, joka maksetaan syyslukukaudella ja on suuruudeltaan 2€/lukukausi. Tilassa on myös vapaassa käytössä oleva jääkaappi, kirjojenvaihtohylly, lehtiä, lauta- ja korttipelejä ja kaikkea muuta hauskaa. Aj-tilassa voi torkkua, tehdä tehtäviä, järjestää tapaamisia, rupatella muiden kanssa sekä muuten vaan hengailla yliopiston aukioloaikoina.

LTL-luolassa on opiskelijakortilla toimiva sähkölukko ja kulkuluvan saadakseen täytyy ensin maksaa Teeman jäsenmaksu. Sen maksettuaan voi sähköpostilla lähettää nimensä ja opiskelijanumeronsa Teeman varapuheenjohtaja Milla Suikkaselle osoitteeseen suikkanen.milla.k@student.uta.fi. Kulkulupia jaetaan syyskuun aikana, joten laitathan opiskelijanumerosi tulemaan viimeistään 15.9.2016. mennessä. Seuraavan kerran kulkulupia jaetaan vasta vuoden lopussa.

– työelämävastaava Helena

Kuten Teeman blogin edellinen kirjoittaja, sopo-vastaava Veera myös allekirjoittanut viettää lukukauden poissa Suomesta. Tunnustuksen paikka: En ole koskaan kokenut olevani kovin suomalainen saati sitten kansallistunteen täyttämä ihminen – vuodenajat ketuttaa, suomalaisten junttius hävettää, suomalaiset elokuvat ovat enimmäkseen hirveää p*skaa ja olen fine asian kanssa, jos Ruotsi sattuu voittamaan jääkiekon MM-kisat – koska jokin jääkiekko, who cares? Kuluneen kahden kuukauden aikana olen kuitenkin huomannut, että ehkä sydämeni sittenkin sykkii omalle kotimaalle. Ja älkää hyvät teemalaiset nyt säikähtäkö, että nyt se on liittynyt Soldiers of Odiniin tai muuhun ” suomi Suomalaisille – isän maa on v*tun jeba” -urpoturpoilujengiin, vaan vaihtarina oleminen on auttanut huomaamaan niitä seikkoja, jotka on kokenut jopa itsestäänselvyytenä. Ja tätä diagnoosia tosiaan tukevat seuraavan kaltaiset oireet:

– Keskustelun lomassa voin kuuluvalla äänellä kertoa olevani Suomesta ja mieltä hivelee suunnattomasti kun lähes poikkeuksetta kaikki ovat, että ”uuh ja aah, kuinka siistiä/eksoottista/kiinnostavaa!” – siitäkin huolimatta, että suomalaiset vaihtarit taitavat tällä hetkellä olla toiseksi suurin enemmistö Prahassa heti saksalaisten jälkeen.

– Täällä siniset silmät ovat mitäänsanomattoman sijaan kadehdittava ominaisuus.

– Samoin kateellista tuhinaa aiheuttaa ilmaisen koulutuksen ja opintotuen mainitseminen (samaan aikaan tosin kuumottelee paluu Suomeen, kun uutisten perusteella rakas hallituksemme on päättänyt tyhjentää toden teolla rakkonsa opiskelijoiden Weetabix:eihin ja vielä pieraista sinne tyhjään murolaatikkoon..)

– Nolosta ralliaksentista huolimatta Suomessa on mahdollista saada kohtuullisen hyvää palvelua jopa englannin kielellä. Koittakaapas sen sijaan vierailla Prahan Migration Officessa, jossa kaikkien maassa yli 3 kuukautta oleskelevien täytyy ilmoittautua – vieraiden kielien osaaminen näyttää päättyneen tasan niihin oleskeluaulan infokyltteihin.

– Huomaan välillä kaipaavani massaluentoja ja kirjallisuustieteen kursseja, joissa viikoittain luetaan pari artikkelia muutaman artikkelin JA kokonaisen kirjan sijaan. Tampereella et myöskään koskaan kuule vakavalla naamalla esitettyä argumenttia siitä, että kirjailija ei varmaan pitänyt koirista kun tämän kehittelemässä fiktiivisessä maailmassa koko laji on hävitetty.

Lopputuloksena voin siis summata, että jopa paatuneen pessimistin sielunmaisesta löytyy oma soppensa kotiseuturakkaudelle. Mutta aina sieltä löytyy myös lisäneliöitä uusille kulttuureille ja kokemuksille – lämpimästi siis suosittelen hakemaan Erasmus-vaihtoon, jos virkamiesten mahdollinen kielitaidottomuus tai biografismin uhka yliopistossa ei pelota!

Mukavaa lukukauden jatkoa sinne Tampereelle ja tsemppiä tuleviin deadlineihin!

– tiedotus- ja nettivastaanne Eveliina