About teemary

Posts by teemary:

Rytmihäiriöistä, omien oksien sahaamisesta ja sen sellaisesta

Alkaneen vuoden tunnelmat kiteytyvät hyvin tämänaamuiseen tuokiokuvaan, jossa yhtäaikaisesti lähetin sähköpostia, tulostin verokorttia ensimmäistä sijaisuuttani varten, kirjoitin tätä tekstiä, soitin YTHS:lle, kommentoin Moodlessa erästä koulutehtävää, mietin asioita valmiiksi seuraavan kokouksen esityslistalle, viilasin verille pureskeltuja kynsiäni, luin T3-asioista, muotoilin poikaystävälleni anteeksipyyntöviestiä kärttyisyydestäni, suunnittelin läksiäislahjaa vaihtoon lähtevälle ystävälleni, vahtasin kelloa koska pian pitäisi lähteä tapaamaan kollegojani Tamyn toiminta-avustustuen merkeissä, yritin rauhoitella hermostunutta koiraani ja otin liian ison kulauksen kahvia, joka sitten valui iloisesti noristen suupieliäni pitkin mummin valkoiselle pöytäliinalle (ihan tavallisen valkoiselle, ei mumminvalkoiselle eikä muuminvalkoiselle, kuten ensiksi kirjoitin).

 

Note to self: jos tiedät että vuosi tulee olemaan kiireinen (kuten pitäisi näin neljän ja puolen vuoden opiskelun jälkeen tietää), osta isompi kalenteri äläkä edes yritä mahduttaa kaikkea pikkiriikkiseen yliopiston kalenteriisi. Osta samalla korjaustussi ja varahermot ja lisäksi post-it -lappuja ja kivanvärinen kuulakärkikynä, jonka avulla jopa se ”Tamyn toiminta-avustushakemus” näyttää kalenterissasi söpöltä. Jos et muuten tajua, kirjoita sille post-it -lapulle uudella hienolla kynälläsi, että vaikka hommat on hoidettava ja vastuu kannettava, vaihtoon lähtevä kaveri, poikaystävä ja koira ovat loppujen lopuksi tärkeämpi kuin muut edellä mainitut asiat. Liimaa se post-it -lappu otsaasi, että muistat sen jatkossakin. Muistuta itseäsi myös, että vuotta ei ole kulunut vielä kuukauttakaan ja tätä tahtia joudut saikulle jo ennen helmikuuta. Asioiden hyvä organisointi on toki tärkeää, mutta kaiken kiireen keskellä on lisäksi silti pidettävä välillä luppopäiviä. Asiat eivät hoidu yhtään paremmin tai nopeammin, jos niitä yrittää hoitaa kaikkia kerralla, rytmihäiriöisenä ja itkua vääntäen. Katso välillä kolme elokuvaa putkeen, nuku kellon ympäri ja käy aamusaunassa. Muista myös syödä, koska kahvin nauttiminen tyhjään vatsaan aiheuttaa käsien voimakasta tärinää, joka suunnattomasti vaikeuttaa muun muassa tämän tekstin kirjoittamista. Onneksi myös edeltäjäni Eveliina (joka oli myös jo ostanut minulle post-it -lappuja) hieroi naamaani muistutuksen lepäämisen tärkeydestä ohessa olevan kortin muodossa.

 

Älkää siis sahatko omia oksianne, vaan muistakaa myös rentoutua – erityisesti näin joulun jälkeen ainakin allekirjoittaneelle arjen haasteet iskivät päin pläsiä ihan kunnolla.

 

Pinja, Teeman hallituksen puheenjohtaja

 

Syyskuulumisia

Uusi lukuvuosi on taas pyörähtänyt käyntiin uusine kiireineen, kursseineen ja fukseineen kaikkineen (tervetuloa btw!!). Haluankin varapuheenjohtajana kannustaa myös uusia opiskelijoita mukaan Teeman hallitustoimintaan. Vaikka syksy onkin vasta pikkuhiljaa käynnistymäisillään, kokoustamisen, toimintasuunnitelman, talousarvioiden, kaikenlaisten siistien tapahtumien ja illanistujaisten järjestämisen ohella myös uuden hallituksen valinta alkaa olla läsnä vähintäänkin alitajunnan tasolla. Jos yhtäänkään löytyy uteliaisuutta hallitusjuttuja kohtaan, nyt on aika tulla mukaan toimintaan. Hallitus kokoustaakin seuraavan kerran 3.10. klo 17 Pinni A:n aj-tilassa.

Kokousrytmi on minulle hyvin tervetullutta, sillä allekirjoittaneen tuleva lukukausi näyttäytyy järjestäytynyttä hallitustoimintaa pääosin kaoottisempana. Aloitin äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan pedagogiset opinnot ja haluankin jakaa muutamia mieleen jo iskostuneita seikkoja:

  1. Varaudu koko syksyn mittaiseen aikataululliseen epäjärjestykseen, kiireeseen, ahdistukseen ja muuhun yleiseen kaaokseen siitäkin huolimatta, että synkronoit kalenterisi mielestäsi viimeisen päälle sekä Macbookkisi, kurssiohjelmien että kohtalontovereidesi kanssa.
  2. Et tiedä, mitä kurssia käyt milläkin hetkellä. Jokaisella kurssilla on ryhmätöitä, ja ryhmäkeskusteluja kertyy sekä moodleen että whatsappiin useita. Joissakin ryhmissä kanssasi on samoja ihmisiä kuin toisissa ja sekoitat aina, mikä minkäkin ryhmä käsiteltävä aihe on ja mitä tehtäviä ryhmälle kuuluu.
  3. ”Ennakkotehtävä” viittaa koko kurssin mittaiseen tehtävään, joka pitää palauttaa kurssin viimeisenä päivänä. ”Ennakkotehtävästä” käytetään myös nimityksiä essee, ryhmätehtävä, tehtävä, kurssityö, loppureflektio, työ, juttu, kurssiasia, se homma ja *******. Tätä ennakkotehtävää ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen tehtävään, joka piti tehdä jo aivan ennen pedagogisten opintojen alkua, ja jonka tehtävänanto oli annettu paperisena toukokuussa ja palautusvaatimukset vaihtuvat ”palauta jos tahdot” -ohjeesta ”palauta sekä sähköisesti että paperisena” -ohjeen kautta ”otan muilta opettajilta selvää, kuinka he ovat toimineet ennakkotehtävän kanssa” -ohjeeseen.
  4. Opettajat eivät noudata opettamiaan asioita. Varsinkaan jos he ovat väitelleet useammin kuin kerran. Tai eivät tunne oloaan kotoisaksi tietoteknisten laitteiden tai opetusalustojen kanssa. Tai muutenkaan.

Tässäpä sitä sitten positiivista mieltä ylläpitämään ja hymyilemään läpi kyynelten, jotka todennäköisesti vaihtuvat puolessavälin lukukautta ihan tavallisiksi jäähileiden, rännän, levinneen ripsivärin ja hikitippojen sekaisiksi, tutun syksyisiksi sadepisaroiksi kokonaisvaltaisen turtumisen takia. Onnea on se, että samassa junassa on jokainen kanssaopiskelija, jotka kuulevat hätähuutosi, ja yhtyvät siihen ja parhaassa tapauksessa saavat jopa pienen toivonpilkahduksen heräämään kylmettyneessä sielussasi.

Opettajan urasta en ole vielä täysin varma, mutta varmaa on se, ettei kukaan katso sinua vinoon epävarmuutesi takia. Itsekin ajattelen pedagogisia omien rajojen koettelemisena ja hyvänä mahdollisuutena oppia sietämään oman mukavuusalueen ulkopuolisia asioita, enkä yleisen hullunmyllynkään takia ole hetkeäkään katunut valintaani (ainakaan vielä). Uskallan jopa jo suositella pedagogisiin hakeutumista. Loppujen lopuksi uskon ensi vuoden olevan huikean antoisa kokemus, joka vähintäänkin vahvistaa vuorovaikutus- ja organisointitaitoja, itsetuntemusta sekä yhteisöllisyyttä niin uusien kuin vanhojenkin toveriopiskelijoiden keskuudessa. Samaa toivon myös fukseille ja varttuneemmillekin opiskelijoille ihan perinteisessäkin kirjallisuustieteen opiskelussa. Kun pitää huolta sekä itsestä että vähän kaveristakin, pääsee pitkälle!

Menestystä opintoihin ja karhunkokoinen tsemppihalaus kaikille,

Teeman varapuheenjohtaja Pinja

Fuksisyksy, täältä tullaan!

Vuosi sitten elokuussa elimme jännittäviä aikoja. Olimme kirjallisuustieteen uusia fukseja, jotka intoa puhkuen odottivat tulevaa fuksisyksyä. Kaikki oli niin uutta ja hienoa, samalla myös ehkä hieman pelottavaa. Syksymme lähti hyvin käyntiin. Ensimmäiset viikot olivat erittäin tapahtumantäyteisiä, ja saimme temmeltää ympäri Tamperetta. Saimme nopeasti uusia ystäviä, joiden kanssa juhlimme aamun pikkutunneille saakka ja vietimme unohtumattomat fuksiaiset. Saimme kokea aivan mahtavan fuksisyksyn. Kaikki tämä oli tuutoreidemme ansiota. Kuinka ikinä pystymme täyttämään tällaiset saappaat?

Vaikka tuutoroinnin ajatellaan kohdistuvan pelkästään syyslukukaudelle, olemme tuutorivastaavina aloittaneet työmme jo tammikuussa. Kevätlukukaudella olemme saaneet kasaan mitä mahtavimman tuutoriporukan, osallistuneet muiden tuutoreiden kanssa koulutuksiin ja käyneet ylioppilaskuntamme järjestämissä tuutorivastaavatapaamisissa, joissa olemme saaneet luoda poikkitieteellisiä suhteita. Ja taidettiinhan me suunnitella syksyn aikataulunkin päivän tarkkuudella valmiiksi.

Kun kevätlukukausi oltiin saatu päätökseen, oli meidän tuutoreiden aika hengähtää ja kerätä voimia ensi lukuvuotta varten. Perinteiseen tapaan me Teeman tuutorit olimme tarjoilemassa mehua ja pientä purtavaa kirjallisuustieteen pääsykokeissa, ja viimeistään silloin tämä kaikki alkoi tuntua todelta. Kun monet hakijoista tulivat kokeen jälkeen juttelemaan kanssamme, emme voineet olla miettimättä, että onkohan tuo tuleva fuksini ja että toivottavasti näemme hänet syksyllä.

Mehutarjoilua seurasi kuitenkin koko kesän mittainen odotus siitä, että pääsemme näkemään uudet opiskelijamme. Nyt kuitenkin kesä on ohi, ja tuleva fuksisyksy on alkamassa ihan näillä näppäimillä, emmekä voisi olla yhtään enempää innoissamme. Kehtaamme ehkä myöntää, että meitä tuutoreita jännittää vähintään yhtä paljon kuin tulevia fuksejakin. Jännityksestä huolimatta aiomme järjestää kaikkien aikojen parhaimman fuksisyksyn Teeman uusille fukseille ja nauttia siitä joka ikinen päivä!

Syksyn temmellyksiä odottaen,

tuutorivastaavat Jenna ja Silja