Sisko Savonlahti – Onko nykyajasta kertominen automaattisesti hömppää, ja miten lukijoiden ajasta taistellaan?

Elina Mäkinen
Artikkeli on osa Elävän kirjallisuuden festivaalia. Koko ohjelman löydät osoitteesta http://www.ekf.fi

Sisko Savonlahti on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija, jonka esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ilmestyi syksyllä 2018. Kirjan julkaisun jälkeen teoksen dialogista vaikuttunut tuottaja Hyppe Salmi otti yhteyttä tuoreeseen kirjailijaan ja pyysi tätä käsikirjoittamaan Yle areenan Instagramiin julkaistavan chattidraaman. Chatfiktio on videomuodossa julkaistu kertomus, jonka ulkoasu mukailee esimerkiksi WhatsApp-keskustelua. Savonlahden chattidraama En voi puhua juuri nyt (2019) on näkyvissä Yle areenan Instagramin kohokohdista @areena.stories.

Chattidraamaan uppoutuessa tuntuu siltä, kun tuijottaisi omia puhelinkeskustelujaan. Välillä äiti soittaa, ryhmäkeskusteluun pommitetaan kymmeniä viestejä ja uusi Tinder-match kilahtaa puhelimen ilmoituksiin. Päähenkilön, Mimin tarinaan liittyi siis paljon visuaalisia valintoja, millaiselta puhelimen näyttö näyttää ja minkä näköisiä miehiä Tinderissä tulee vastaan.

– Oli paljon sellaista, mitä en ollut osannut ajatella, ja Ylelläkin chattidraaman teko oli vielä melko uutta. Lähettelin kuvia omasta puhelimestani, missä järjestyksessä eri sovellukset voisivat olla ja minkälainen profiilikuva kenelläkin olisi. Oli tietysti hienoa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja huomata, mikä toimii ja mikä ei.

En voi puhua juuri nyt on Ylen tilaama sarja, jossa on kaksi tuotantokautta. Savonlahden oli siis pohdittava kirjoittaessaan ensin sitä, mitä chatfiktio ylipäätään on ja sitä, mitä sen mahdolliset seuraajat haluaisivat katsoa.

– Kyllä oikeastaan kaikessa mun kirjottamisessa on taustalla se, että haluan muiden myös lukevan sitä. Miksi kirjoittaisin muille sellaista, mikä ei pitäisi niitä otteessaan? Voin kirjoittaa sitten päiväkirjaa, jos haluan ettei kukaan muu lue kirjoittamaani. Haasteena on se valtava sisällön määrä, mitä netistä löytyy. Siitähän kaikki taistelee, siitä ajasta.

Savonlahti on päättänyt teoksissaan kuvata nykyaikaa:

– Jotenkin kun kirjoittaa nykypäivästä, normaalista nuoren aikuisen elämästä, niin yllättävän monet ihmiset laittavat sen teoksen sellaiseen pinnalliseen kategoriaan. Jos kirjoittaa jostain 1900-luvun alun torpasta, jossa on lampaita, ja siellä tallustaa joku jossain mättäillä ja huokailee, niin se on todennäköisesti vähän arvostetumpaa kuin se, että joku talsii jossain nykypäivänä, ja Wolt-kuski polkee ohi. Sisällöllä ja arvoilla ei ole väliä, vaan hömpäksi tän mun teoksen tekee se, että tässä on pinkki kansi, naispäähenkilö ja sit nää Wolt-kuskit.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teos sijoittuu nykyaikaan, mutta myös nykyhetkeen. Savonlahti halusi kirjoittaa henkilöstä, joka ei voi hyvin nyt, eikä ole varmaa, miten hänelle käy.

– Huomasin lukiessani tarinoita, joista sain vertaistukea, että niissä oltiin jo niin sanotusti paremman puolella. Lifestyle-blogeissa kerrottiin kyllä avoimesti raskaasta ajasta, mutta vasta kun tilanteesta oli jo selvitty. Minua häiritsi, että kymmenet tuhannet ihmiset lukivat sellaisia kiiltokuvakertomuksia, vaikka ne olivatkin hyvin inhimillisiä. Ja se häiritsi vielä enemmän, että seuraavassa postauksessa yritettiin myydä jotain. Oma persoona on olevinaan lähellä, vaikka oikeasti tarkoituksena on tyrkyttää omaa elämäntapaa ja myydä milloin mitäkin, Savonlahti kritisoi.

”Ihmiset rakastavat sitä, että joku on vielä hullumpi kuin minä” –Savonlahden ystävä lausahti kerran. Sitä ajatusta kirjailija pitää mielessään.

– Halusin, että kirjoituksistani saa jotain iloa elämään. Olin huomannut, miten huumoria arastellaan Suomessa. Voin kirjoittaa kunnianhimoisesti ja olla samalla hauska, ja jopa nainen. Esikoisteoksen kohdalla ajattelin, ettei minulla ole mitään menetettävää. Joko tämä kirja vie minut jotain uutta kohti, ja sitten olen ainakin kirjoittanut kirjan, tai sitten se ei vie.

Tärkeimpänä aiheena teoksissaan Savonlahti nostaa esiin halun kritisoida ihmisten kulutusvimmaa. Tulevassa teoksessa käsitellään myös ulkonäköpaineita.

– Koko sosiaalinen media ja ihmisten käytös siellä kertoo paljon ihmisten luonteesta. Taustalla on kuitenkin aina peruskysymys siitä, kuinka tulla onnelliseksi ja miksi se on niin vaikeaa. Myös esikoisteoksessani näkyi se, kuinka ihmisillä on mielenkiintoisia keinoja paeta todellisuutta, ja millaisia keinoja meille tyrkytetään. On hirveästi asioita, joiden sanotaan tekevän meidät onnellisiksi. Loppujen lopuksi haluaisin, että ihmiset ymmärtäisi toisiaan ja toistensa typeriäkin tekoja, Savonlahti painottaa.