Juhlablogi

No onkos meille jo tullut joulu? Ei ikävä kyllä vielä, vaikka lähellä jo ollaankin. Viimeiset tentit puristavat itse kunkin kantapäitä ja mieli saattaa olla maassa – mutta onneksi ei kauaa! Sillä kohta meillä on joulu, loma, joululoma, talviloma ja uusi vuosi. Lahjat voi availla paketeista ja tehdä lupauksia tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle, vaikka niitä ei aikoisikaan ikinä pitää. Syytä varmasti tosin olisi.

Oma lupaukseni on seuraava: en kirjoita vuonna 2020 enää yhtäkään huonoa blogitekstiä Teeman hallituksen mandaatilla. Tai itse asiassa yleisesti yhtäkään blogitekstiä jo mainitulla mandaatilla.

Jotta jokainen meistä jaksaisi puristaa itsestään vielä mahdollisesti puristettavissa olevat energiat ennen ansaittuja ja vähemmän ansaittuja lomapäiviä, muistellaan hetki iloisia asioita koulukiireiden sijaan. Kuten vaikkapa… VUOSIJUHLIA.

16.11.2019 Teema ry kerääntyi juhlimaan 45-vuotispäiväänsä. Finlaysonin vanhat, rustiikkiset tehdasrakennukset tarjosivat mainion taustan meille ja Tampereen kirjallisuustieteen ystävien juhlille. Lautaset pursusivat herkkuja ja pöydät pursusivat naurua. Jokainen oli pukeutunut parhaimpaansa ja puvut olivat upeita, sillä tätä iltaa oli odotettu kuin sitä kuuluisaa nousevaa kuuta. Sillä kukapa haluaisi odottaa laskevaa kuuta, paitsi ehkä ihmissusi (jos sellaisia olisi olemassa).

Kuulimme arvokkaita, huvittavia, ylpeitä, ajatuksia herättäviä ja unohtumattomia puheita ja puheenvuoroja – aina upean puheenjohtaja Henna Kanervan tyylikkäästä aloituspuheesta vanhojen opiskelijoiden koskettaviin muistoihin ja henkilökunnan jäsenten humoristisiin sekä analyyttisiin puheenvuoroihin.

Samoin kuulimme (ja näimme) myös Lyytin herkän, kauniin ja koskettavan esityksen, joka toi silmäkulmiin kosteutta itse kullakin. Loistava esiintyjä, loistava esitys.

Finlaysonin tehtaiden varjosta siirryimme Ylioppilastalolle, joka tarjosi meille palan vuosikymmenien takaista hohtoaan opiskelijoiden kokoontumispaikkana ja ”menomestana”. Tuolla historiallisen kauniissa uusrenessanssin arkkitehtuuria edustavassa rakennuksessa oli muuten vielä vuoteen 2013 saakka ylioppilaskunnan toimitilat. Sääli, että se asia on muuttunut.

Joka tapauksessa tuo juhla jäi varmasti monelle mieleen, vaikka osa sen on voinut myös unohtaa. Toivottavasti ei.

Saitteko jo kaikki nämä hyvät muistot mieleenne ja hymyn suupielille? Jos vastaus on kyllä, hyvä. Jos ei, kuvitelkaa valitsemanne Teeman entinen puheenjohtaja laulamassa ”klaavalla Esson baariin” Ylioppilastalon yläkerrassa. Helpottiko tämä hymyn löytymistä?

Nyt on kuitenkin aika alkaa lopetella tätä blogia ja tätä vuotta. Kiitän siitä, että olette jaksaneet näitä tässä vuoden mittaan lueskella ja jopa antaa palautetta. Siitä on otettu opiksi. Ja muistakaa, että uusi vuosi on kirjaimellisesti aina uusi vuosi, uusi mahdollisuus ja uusi näytönpaikka. Olkaa ketä olette, kunhan teette sen kunnolla. Nauttikaa joulusta, talvesta, lomasta. Unohtakaa tentit ja esseet. Menkää lumisotaa. Rakentakaa lumiukkoja ja toivokaa, että ne heräävät yöllä henkiin. Älkää ampuko raketteja silmiin.

(drops the keyboard)