Blogi

Tervetuloa takaisin Teemalaiset!

1. Olit sitten uusi, vanha tai ikuinen ainejärjestömme jäsen, mukava nähdä taas opiskelun merkeissä! Tänä syksynä toki jokainen meistä on entistä enemmän uusien haasteiden edessä, aina lähtien uusista järjestelmistä, joiden avulla opiskelujamme suunnitellaan ja niiden edistymistä tarkastellaan. Kuten uuden tiedeyhteisömme tapoihin kuuluu, lakaisen noista ongelmista puhumisen maton alle, ja keskityn siihen, millaisia positiivisia vaikutuksia muutoksilla saattaa olla.

2. Voimme halutessamme opiskella vaikka sähkötekniikkaa sivuaineena, koska miksi ei.

3. Jokaiselle uudelle opiskelijalle tärkein uudistus: enemmän yleisiä bileitä. LET’S ROCK!

4. Voitte kertoa opiskelevanne ällistyttävän suuressa yliopistossa.

5. Voitte kertoa innovoivanne ällistyttävän suuressa yliopistossa.

6. Ihminen ratkaisee.

7. Uudella yliopistolla on varaa hankkia Pikku G esiintymään yliopiston avajaispäivän juhliin. Ps. Räjähdysvaara!

8. Toki oma rakas Teemamme järjestää myös entistä enemmän tapahtumia, joissa toivon näkeväni teidät kaikki:

9. Erityisesti fuksiaisissa. Sisäpiirin tietona myös henkilökuntaa on saapumassa paikalle. Be there or be square!

10. Nyt voidaankin siirtyä neuvoihin uusille opiskelijoille:

11. Nauttikaa.

12. Tiesittekö, että termi ”fuksi” tulee saksan kielestä ja tarkoittaa kettua? Senkin repolaiset.

13. Tässä välissä voin esittää teille Teemu Ikosen ja Georges Perecin innoittamana juuri keksimäni runon:

a. Saada maata

b. vaakana

c. Kasta vatsa

d. laavaan

e. Varaa aavaa

f. vaaraan

g. kas vaan

h. vala kattaa

14. Kirjoitin sen ilman e-kirjainta.

15. Jatkossa tässä blogissa tulee olemaan enemmän asiaa, esimerkiksi Teeman tapahtumista.

16. Myös filosofista pohdintaa saattaa löytyä myöhemmin.

17. Tulkaa puhumaan surrealismista.

18. Vielä kerran, tervetuloa teemalaisiksi te repolaiset! Ja mukava nähdä teitä muitakin taas!

19. Nähdään tulevissa tapahtumissa.

20. Vilpittömin terveisin

21. Blogivastaavanne

Vappublogi

”Don’t stop me now, I’m having such a good time…”

Please stop. En halua enää yhtäkään vappupäivää. Eräs yliopistomme ainejärjestö oli teemoittanut vapputapahtumansa hyvän ystäväni Dante Alighierin Helvetin ympärille ja ymmärrän hyvin. Vappu ei enää ole serpentiiniä ja siniseksi värjättyjä hiuksia. Ei opiskelijalle.

Nimi vappu tulee 700-luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista, joka aikanaan julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta. Valburg oli muuten aikansa vaikutusvaltaisimpia naisia kristillisessä Euroopassa. Voisi sanoa, että kauas on tultu tuosta siveellisyyden ja paheettomuuden utopiasta, jossa vapun juuret ovat.

Toisaalta vapunpäivään kuuluu myös työväenjuhla. Ja lisäksi myös kansainvälinen työläisten mielenosoituspäivä. Nykyisin Haymarketin marttyyrit ovat unohduksissa, eikä Labor Day ole kommunistisen vivahteensa takia sovelias termi kuvaamaan päivää. Ainakaan Yhdysvalloissa.

Nykyäänhän vappu on opittu Suomessa tuntemaan vain yleisenä juhlapäivänä, kevään tulon merkkipäivänä. Toki se on yleensä melko keinotekoista, sillä hyvinkään usein kevät ei vielä vappuna ole todella saapunut, vaan ylioppilaslakit päässä hytistään talvitakeissa halvinta simaa nauttien.

Mutta mitä vappu yleensä tarkoittaa meille opiskelijoille, jos juhlintaa ei oteta huomioon? Kesälomaa? Tietääkseni melko harvalla kesäloma luentosaleista ja kirjastoista alkaa silloin. Itselläni kyllä alkoi, mutta en taida edustaa enemmistöä tässäkään asiassa. Lohduksenne voin kuitenkin ilmoittaa, että hyvin usein opinnot alkavat olla vapun jälkeen paketissa. Aika lailla niinä päivinä kun tämä blogi tulee luettavaksenne. Toivottavasti teilläkin alkaa siis kiire helpottamaan. Ennen kuin kesätyöt alkavat.

Ilmeisesti vappu ei tarkoitakaan loman alkua. Esitänkin väitteen siitä, että vappu edustaa opiskelijoille arjen unohtamisen mahdollistavaa sekavien päivien rupeamaa, jolloin et tiedä aloittaako aamu yhteisöllisyyden nimissä oksentamalla vaiko Nobelanerilla. Välitilaa opintojen ja tenttien sekä töiden aloittamisen välissä. Siinä se nähdäkseni on melko toimiva konsepti.

Kouvolassa järjestettiin aikanaan 30 vuoden ajan Vappugospel-niminen tapahtuma, jota kuvattiin protestiksi vapun jälkeistä morkkista vastaan. Pohdittuani asiaa en tiedä kumpi olisi pahempi, kuunnella 2.5. päivän verran gospel-musiikkia vaiko Basshunterin Boten Annaa, joka soi joka toisella meistä vapunkin jälkeen päässä viikon verran. Jos olisin katolinen pappi ja ihmiset tulisivat kertomaan tehneensä syntiä vapun aikana, käskisin heidät kaikki menemään Kouvolaan, oli siellä gospel-musiikkia tai ei.

Palatakseni jonkin verran opiskeluaiheeseen, toivotan jokaiselle vielä opintojensa parissa ahertavalle suunnattomasti jaksamista ja tsemppiä viimeisiin puristuksiin! Pian se on ohi.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että vaikka vappu ja opinnot ja kesä vievät luonnollisesti aikaa kaikelta muulta, niin: 26.5. on Euroopan unionin parlamenttivaalit. Tämä ei varmaankaan suurta osaa kiinnosta, mutta mielenkiinnon herättävänä vinkkinä: Uusi parlamentti päättää Erasmus-rahoituksen tulevasta suuruudesta ja sen suuntaamisesta. Se ainakin näin opiskelijanäkökulmasta voisi olla äänestämään herättävä teema. (PS. Blogivastaavalta saa kysellä asiasta lisää kiinnostuessaan.)

Loppuanekdoottia ei tälläkään kertaa ole suorassa muodossa, sillä ainoat ideat liittyivät Oidipuksen ja hänen äitinsä kontekstista irrotettuun keskusteluun, jota ei ole soveliasta kirjoittaa ylös julkisesti.

Hyvää kevään jatkoa toivottaen,

Mr. B

Shakkiblogi

Shakki, tuo nivelrikkoisten petankki,

on mielestäni yksi täydellisimpiä muotoja harrastaa muuta kuin lukemista. Sotaan useimmiten verrattava shakki on kiduttavaa, mutta niin nautinnollista. Väitän, että shakin pelaaminen tekisi hyvää jokaiselle kirjallisuusinstituution toimijalle, opiskelijasta professoriin ja Jari Tervoon. Shakki pelinä on myös täynnä antoisia vertauskuvia, ja siitä voi johtaa niitä loputtomasti.

”Oli yhteiskuntajärjestelmä mikä tahansa, lapset saavat todistaa sen erinomaisuudesta”          

”Järjestelmästä ei koskaan voida muuttaa vain yhtä asiaa”

Thomas Mann pelasi opiskelijana shakkia pubin perällä, miksemme siis mekin? Ludwig Wittgenstein puhui kielipeleistä tarkoittaen kielen merkityksen perustumista säännönmukaisiin inhimillisen toiminnan tapoihin. Eli: aivan kuin shakkia voidaan pelata vain tekemällä sääntöjen mukaisia siirtoja, kieltäkin voidaan käyttää merkityksellisesti vain jonkin sääntöjärjestelmän puitteissa. Toki kielenkäytön sääntöjärjestelmät ovat muuttuneet hieman enemmän. Joskin voi kysyä sitä, onko tuo kehitys ollut mielekästä?

”Lit fam skrrt”.

 Olisiko sittenkin pitänyt lopettaa kielen kehittäminen samaan aikaan, tai ainakin heti vähän jälkeen, kun shakin säännöt muotoiltiin lopulliseen muotoonsa? Ehkäpä.

Shakki käsitteenä ja pelinä liittyy vahvasti pelillistyvään yhteiskuntaamme, pelejä on niin taloudessa, työssä, ihmissuhteissa ja omaksi ikäväkseni entistä enemmän myös mobiililaitteissa. Voinemme olla yhtä mieltä siitä, ettei tämä kehitys ole pelkästään positiivista. Mihail Bakunin kääntyilee melko varmasti tällä hetkellä haudassaan.

Puretaan voitonhimomme shakkilautojen yllä, perustetaan jengi, jossa pelataan shakkia vaikka joka päivä. Oppilas oppilasta, professori lehtoria, oppilas professoria vastaan. Miltä kuulostaa? Voin tuoda itse shakkilaudan omiin peleihini, jos helpottaa päätöstä. Otetaan tämä kevätkokouksessa esille ja luodaan oma Tampereen koulukunta, jonka ideat muodostuvat shakkivertauksista. Samalla kirjallisuustiede voisi laajentaa tutkimusrepertuaarinsa koskemaan entistä enemmän sotakirjallisuutta, sotatekstejä, sotapuheita ja purkaa niitä humaanisin tavoin. Onhan niissäkin aina kyse turvallisuuskompleksista, jossa osapuolten turvallisuuskysymykset kietoutuvat siinä määrin yhteen, ettei niitä voida ymmärtää oikein tästä yhteydestä erillään. Vähän kuin shakissa. Kappas.

Jos unohdetaan kirjallisuustieteellinen näkökulma, voidaan lopuksi pohtia shakin antamia opetuksia meille kaikille jokapäiväistä elämää varten:

  1. Ilman suunnitelmaakin voi pelata, mutta todennäköisesti häviää.
  2. Jokainen liike vaikuttaa tulevaisuuteen (kyllä, siirryin nyt kirjoittamaan lifestyleblogia)

No siinä olivatkin oleellisimmat, tämä ei sentään ole mikään Suosikki tai Demi. Ennen kuin siirrymme sille linjalle, on aika lopettaa.

Loppuanekdootti:

Kenen kirjailijan kanssa on kannattavinta mennä vierailulle siideritehtaalle?

  • Scott F. Fizz-Geraldin.

 

Keväisin terveisin,

Mr. Blogivastaava