Blogi

Syyskuulumisia

Uusi lukuvuosi on taas pyörähtänyt käyntiin uusine kiireineen, kursseineen ja fukseineen kaikkineen (tervetuloa btw!!). Haluankin varapuheenjohtajana kannustaa myös uusia opiskelijoita mukaan Teeman hallitustoimintaan. Vaikka syksy onkin vasta pikkuhiljaa käynnistymäisillään, kokoustamisen, toimintasuunnitelman, talousarvioiden, kaikenlaisten siistien tapahtumien ja illanistujaisten järjestämisen ohella myös uuden hallituksen valinta alkaa olla läsnä vähintäänkin alitajunnan tasolla. Jos yhtäänkään löytyy uteliaisuutta hallitusjuttuja kohtaan, nyt on aika tulla mukaan toimintaan. Hallitus kokoustaakin seuraavan kerran 3.10. klo 17 Pinni A:n aj-tilassa.

Kokousrytmi on minulle hyvin tervetullutta, sillä allekirjoittaneen tuleva lukukausi näyttäytyy järjestäytynyttä hallitustoimintaa pääosin kaoottisempana. Aloitin äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan pedagogiset opinnot ja haluankin jakaa muutamia mieleen jo iskostuneita seikkoja:

  1. Varaudu koko syksyn mittaiseen aikataululliseen epäjärjestykseen, kiireeseen, ahdistukseen ja muuhun yleiseen kaaokseen siitäkin huolimatta, että synkronoit kalenterisi mielestäsi viimeisen päälle sekä Macbookkisi, kurssiohjelmien että kohtalontovereidesi kanssa.
  2. Et tiedä, mitä kurssia käyt milläkin hetkellä. Jokaisella kurssilla on ryhmätöitä, ja ryhmäkeskusteluja kertyy sekä moodleen että whatsappiin useita. Joissakin ryhmissä kanssasi on samoja ihmisiä kuin toisissa ja sekoitat aina, mikä minkäkin ryhmä käsiteltävä aihe on ja mitä tehtäviä ryhmälle kuuluu.
  3. ”Ennakkotehtävä” viittaa koko kurssin mittaiseen tehtävään, joka pitää palauttaa kurssin viimeisenä päivänä. ”Ennakkotehtävästä” käytetään myös nimityksiä essee, ryhmätehtävä, tehtävä, kurssityö, loppureflektio, työ, juttu, kurssiasia, se homma ja *******. Tätä ennakkotehtävää ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen tehtävään, joka piti tehdä jo aivan ennen pedagogisten opintojen alkua, ja jonka tehtävänanto oli annettu paperisena toukokuussa ja palautusvaatimukset vaihtuvat ”palauta jos tahdot” -ohjeesta ”palauta sekä sähköisesti että paperisena” -ohjeen kautta ”otan muilta opettajilta selvää, kuinka he ovat toimineet ennakkotehtävän kanssa” -ohjeeseen.
  4. Opettajat eivät noudata opettamiaan asioita. Varsinkaan jos he ovat väitelleet useammin kuin kerran. Tai eivät tunne oloaan kotoisaksi tietoteknisten laitteiden tai opetusalustojen kanssa. Tai muutenkaan.

Tässäpä sitä sitten positiivista mieltä ylläpitämään ja hymyilemään läpi kyynelten, jotka todennäköisesti vaihtuvat puolessavälin lukukautta ihan tavallisiksi jäähileiden, rännän, levinneen ripsivärin ja hikitippojen sekaisiksi, tutun syksyisiksi sadepisaroiksi kokonaisvaltaisen turtumisen takia. Onnea on se, että samassa junassa on jokainen kanssaopiskelija, jotka kuulevat hätähuutosi, ja yhtyvät siihen ja parhaassa tapauksessa saavat jopa pienen toivonpilkahduksen heräämään kylmettyneessä sielussasi.

Opettajan urasta en ole vielä täysin varma, mutta varmaa on se, ettei kukaan katso sinua vinoon epävarmuutesi takia. Itsekin ajattelen pedagogisia omien rajojen koettelemisena ja hyvänä mahdollisuutena oppia sietämään oman mukavuusalueen ulkopuolisia asioita, enkä yleisen hullunmyllynkään takia ole hetkeäkään katunut valintaani (ainakaan vielä). Uskallan jopa jo suositella pedagogisiin hakeutumista. Loppujen lopuksi uskon ensi vuoden olevan huikean antoisa kokemus, joka vähintäänkin vahvistaa vuorovaikutus- ja organisointitaitoja, itsetuntemusta sekä yhteisöllisyyttä niin uusien kuin vanhojenkin toveriopiskelijoiden keskuudessa. Samaa toivon myös fukseille ja varttuneemmillekin opiskelijoille ihan perinteisessäkin kirjallisuustieteen opiskelussa. Kun pitää huolta sekä itsestä että vähän kaveristakin, pääsee pitkälle!

Menestystä opintoihin ja karhunkokoinen tsemppihalaus kaikille,

Teeman varapuheenjohtaja Pinja

Fuksisyksy, täältä tullaan!

Vuosi sitten elokuussa elimme jännittäviä aikoja. Olimme kirjallisuustieteen uusia fukseja, jotka intoa puhkuen odottivat tulevaa fuksisyksyä. Kaikki oli niin uutta ja hienoa, samalla myös ehkä hieman pelottavaa. Syksymme lähti hyvin käyntiin. Ensimmäiset viikot olivat erittäin tapahtumantäyteisiä, ja saimme temmeltää ympäri Tamperetta. Saimme nopeasti uusia ystäviä, joiden kanssa juhlimme aamun pikkutunneille saakka ja vietimme unohtumattomat fuksiaiset. Saimme kokea aivan mahtavan fuksisyksyn. Kaikki tämä oli tuutoreidemme ansiota. Kuinka ikinä pystymme täyttämään tällaiset saappaat?

Vaikka tuutoroinnin ajatellaan kohdistuvan pelkästään syyslukukaudelle, olemme tuutorivastaavina aloittaneet työmme jo tammikuussa. Kevätlukukaudella olemme saaneet kasaan mitä mahtavimman tuutoriporukan, osallistuneet muiden tuutoreiden kanssa koulutuksiin ja käyneet ylioppilaskuntamme järjestämissä tuutorivastaavatapaamisissa, joissa olemme saaneet luoda poikkitieteellisiä suhteita. Ja taidettiinhan me suunnitella syksyn aikataulunkin päivän tarkkuudella valmiiksi.

Kun kevätlukukausi oltiin saatu päätökseen, oli meidän tuutoreiden aika hengähtää ja kerätä voimia ensi lukuvuotta varten. Perinteiseen tapaan me Teeman tuutorit olimme tarjoilemassa mehua ja pientä purtavaa kirjallisuustieteen pääsykokeissa, ja viimeistään silloin tämä kaikki alkoi tuntua todelta. Kun monet hakijoista tulivat kokeen jälkeen juttelemaan kanssamme, emme voineet olla miettimättä, että onkohan tuo tuleva fuksini ja että toivottavasti näemme hänet syksyllä.

Mehutarjoilua seurasi kuitenkin koko kesän mittainen odotus siitä, että pääsemme näkemään uudet opiskelijamme. Nyt kuitenkin kesä on ohi, ja tuleva fuksisyksy on alkamassa ihan näillä näppäimillä, emmekä voisi olla yhtään enempää innoissamme. Kehtaamme ehkä myöntää, että meitä tuutoreita jännittää vähintään yhtä paljon kuin tulevia fuksejakin. Jännityksestä huolimatta aiomme järjestää kaikkien aikojen parhaimman fuksisyksyn Teeman uusille fukseille ja nauttia siitä joka ikinen päivä!

Syksyn temmellyksiä odottaen,

tuutorivastaavat Jenna ja Silja

Oodi oppiainekirjastolle

Hyvä lukija. Tällä kertaa sinua tervehtää Teeman sosiaalipoliittinen vastaava. Kevääni on ollut jännittävä, sillä pari kuukautta sitten minut valittiin harjoittelijaksi omaan kotiyliopistoomme kirjallisuustieteen ja Suomen kielen yksiköihin.  Pääasialliset työtehtäväni ovat sijoittuneet Pinni B:n viidennessä kerroksessa sijaitsevaan kirjallisuustieteen oppiainekirjastoon. Tämä on opintojeni kannalta ollut ilahduttavaa, sillä olen vapaavalintaisina opintoina suorittanut kirjastonhoitajaksi pätevöittävää opintokokonaisuutta.

Ennen harjoitteluani oppiainekirjasto oli minulle tuiki tuntematon. Toisinaan yliopiston kirjaston hakukoneesta olin saanut tulokseksi niteitä, jotka sijaitsivat mystisessä kirjallisuustieteen oppiainekirjastossa. En tiennyt kuinka sinne pääsee ja mihin kellonaikoihin, enkä välittänyt niin ottaa selvääkään, sillä hakutulos ikävästi ilmoitti “ei kotilainaan”.

Nyt tiedän paremmin. Oppiainekirjastomme on itseasiassa ihan oikea kirjasto, jossa on suuri osa kirjallisuustieteen tenttikirjoista ja esimerkiksi laaja valikoima alan tutkimuskirjallisuutta. Kaikkea saa myös lainata, vaikka pääkirjaston hakukone väittääkin muuta. Hakukoneesta ei sitä paitsi löydy koko kokoelmaa, vaan ainoastaan noin puolet niteistä on pääkirjaston rekisterissä. Jos vain olisin tiennyt tämän kaiken jo fuksivuotena, ei olisi tarvinnut ravata päivä toisensa jälkeen uusimassa yliopiston pääkirjaston lyhytlainoja kymmeneltä aamulla muiden niteiden ollessa loppuun lainattuja.

Viime viikot minulla ollut ilo hypistellä ja lisätä kokoelmiin myös aivan uusia teoksia. Kirjaston uusiin hankintoihin kuuluu runsaasti esimerkiksi ekokritiikkiä, dystopia-tutkimusta ja narratologiaa. Uusia tuulia kirjastoon tuo myös pelitutkimus, jota on saapunut niin ikään muutama nide. Uusia kirjoja varten olen raksutellut kirjoituskoneella vanhan ajan tyyliin kortteja, joista ilmenee teoksen nimi, kirjoittaja, isbn- numero ja luokka. Kortit laitetaan aakkosittain kortistoon, josta kirjaston käyttäjä voi plärätä etsimänsä teoksen luokan. Systeemi saattaa monelle olla vieras ja siksi olenkin tehnyt kirjastossa uusia temaattisia luokitteluja, joiden avulla kirjastoon tulija voi ainoastaan hyllyjä katsomalla löytää itselleen tarpeisiinsa sopivaa kirjallisuutta. Näin ainakin toivon. Työ on vielä kesken ja paljon on vielä tekemättä, mutta kirjasto on jo nyt erinomainen paikka lukea ja lainata kirjoja.

Lukukauden aikana kirjasto on ollut auki tavanomaisesti tiistaisin klo 12-14 ja torstaisin klo 10-12, jolloin paikalla on ollut myös ystävällinen ja avulias kirjastosihteeri. Lyhyehköistä aukioloajoista huolimatta, kirjasto ei ole mikään salapaikka ja opetushenkilökunta varmasti päästää sisään sovittaessa muulloinkin. Nyt kirjastosihteeri on tauolla, mutta hääräilen itse kirjastossa ainakin juhannukseen asti. Vielä ehtii siis tulla lainaamaan kesälukemista. Toivon, että ensi syksystä alkaen opiskelijatkin alkaisivat käyttää kirjastoa ahkerammin. Tilassa on iso pöytä esimerkiksi ryhmätyöskentelyä varten ja valikoimassa paljon tuoretta tutkimusta. Vinkki vinkkinen siis kaikille teemalaisille, hyödyntäkää tämä kirjasto.

– Veera Laine, Teeman sosiaalipoliittinen vastaava