About teemary

Posts by teemary:

Oodi oppiainekirjastolle

Hyvä lukija. Tällä kertaa sinua tervehtää Teeman sosiaalipoliittinen vastaava. Kevääni on ollut jännittävä, sillä pari kuukautta sitten minut valittiin harjoittelijaksi omaan kotiyliopistoomme kirjallisuustieteen ja Suomen kielen yksiköihin.  Pääasialliset työtehtäväni ovat sijoittuneet Pinni B:n viidennessä kerroksessa sijaitsevaan kirjallisuustieteen oppiainekirjastoon. Tämä on opintojeni kannalta ollut ilahduttavaa, sillä olen vapaavalintaisina opintoina suorittanut kirjastonhoitajaksi pätevöittävää opintokokonaisuutta.

Ennen harjoitteluani oppiainekirjasto oli minulle tuiki tuntematon. Toisinaan yliopiston kirjaston hakukoneesta olin saanut tulokseksi niteitä, jotka sijaitsivat mystisessä kirjallisuustieteen oppiainekirjastossa. En tiennyt kuinka sinne pääsee ja mihin kellonaikoihin, enkä välittänyt niin ottaa selvääkään, sillä hakutulos ikävästi ilmoitti “ei kotilainaan”.

Nyt tiedän paremmin. Oppiainekirjastomme on itseasiassa ihan oikea kirjasto, jossa on suuri osa kirjallisuustieteen tenttikirjoista ja esimerkiksi laaja valikoima alan tutkimuskirjallisuutta. Kaikkea saa myös lainata, vaikka pääkirjaston hakukone väittääkin muuta. Hakukoneesta ei sitä paitsi löydy koko kokoelmaa, vaan ainoastaan noin puolet niteistä on pääkirjaston rekisterissä. Jos vain olisin tiennyt tämän kaiken jo fuksivuotena, ei olisi tarvinnut ravata päivä toisensa jälkeen uusimassa yliopiston pääkirjaston lyhytlainoja kymmeneltä aamulla muiden niteiden ollessa loppuun lainattuja.

Viime viikot minulla ollut ilo hypistellä ja lisätä kokoelmiin myös aivan uusia teoksia. Kirjaston uusiin hankintoihin kuuluu runsaasti esimerkiksi ekokritiikkiä, dystopia-tutkimusta ja narratologiaa. Uusia tuulia kirjastoon tuo myös pelitutkimus, jota on saapunut niin ikään muutama nide. Uusia kirjoja varten olen raksutellut kirjoituskoneella vanhan ajan tyyliin kortteja, joista ilmenee teoksen nimi, kirjoittaja, isbn- numero ja luokka. Kortit laitetaan aakkosittain kortistoon, josta kirjaston käyttäjä voi plärätä etsimänsä teoksen luokan. Systeemi saattaa monelle olla vieras ja siksi olenkin tehnyt kirjastossa uusia temaattisia luokitteluja, joiden avulla kirjastoon tulija voi ainoastaan hyllyjä katsomalla löytää itselleen tarpeisiinsa sopivaa kirjallisuutta. Näin ainakin toivon. Työ on vielä kesken ja paljon on vielä tekemättä, mutta kirjasto on jo nyt erinomainen paikka lukea ja lainata kirjoja.

Lukukauden aikana kirjasto on ollut auki tavanomaisesti tiistaisin klo 12-14 ja torstaisin klo 10-12, jolloin paikalla on ollut myös ystävällinen ja avulias kirjastosihteeri. Lyhyehköistä aukioloajoista huolimatta, kirjasto ei ole mikään salapaikka ja opetushenkilökunta varmasti päästää sisään sovittaessa muulloinkin. Nyt kirjastosihteeri on tauolla, mutta hääräilen itse kirjastossa ainakin juhannukseen asti. Vielä ehtii siis tulla lainaamaan kesälukemista. Toivon, että ensi syksystä alkaen opiskelijatkin alkaisivat käyttää kirjastoa ahkerammin. Tilassa on iso pöytä esimerkiksi ryhmätyöskentelyä varten ja valikoimassa paljon tuoretta tutkimusta. Vinkki vinkkinen siis kaikille teemalaisille, hyödyntäkää tämä kirjasto.

– Veera Laine, Teeman sosiaalipoliittinen vastaava

Penninvenytyksen ja perinpohjaisten visioiden välimaastossa

Ensimmäinen lukukausi tapahtumavastaavina alkaa olla ohitse. Ohitse on myös tämän blogipostauksen deadline, mutta huhtikuu tuntuu olevan aina se opiskelijalle raskain kuukausi (siis tietysti siksi, koska silloin on vappu), joten meidän tekstistämme pääsette nauttimaan näin toukokuun alkuun.

Kevään aikana olemme oppineet paljon, mutta huomanneet myös, että paljon on vielä oppimatta. Meidän pestimme on hyvin näkyvä, mutta sisältää myös paljon muuta kuin pelkkää juhlimista. Työnkuvaan kuuluvat muun muassa kuormajuhdan ja talousneron ominaisuudet. Ikeakasseja raahatessa pitkin Tamperetta tulee mietittyä, että mihinhän hommaan sitä on tullut lähdettyä, kunnes muistaa, että salitreenin voikin siltä päivältä skipata.

Penninvenyttäjän rahankäyttöä tarvitaan, kun jo äärirajoilla keikkuvasta budjetista pitäisi vielä taikoa boolirahat. Henna on meistä se taitava rahankäyttäjä, kun Roosa taas innostuessaan ostaisi vaikka koko naamiaiskaupan tyhjäksi yksiä kemuja varten. Kuitenkin, Roosan taiteellisuudesta on hyötyä näissä tilanteissa, ja lopulliset koristeet peittoavat punanaamion viirit mennen tullen.

Meille on myös tärkeää, etteivät kaikki ainejärjestömme tapahtumat ole viinanhuuruisia pikkutunneille tanssittuja iltoja ja pyrimme järjestämään myös muita, alkoholittomia tapahtumia. Niihin lukeutuu esimerkiksi kevään vaatteidenvaihtoilta, sekä pian ratkottavat escape room –pelit WayOutilla. Ja vaikka pian vetäydymmekin kesäunille, on meillä syksyä varten vielä paljon loistavia (nerokkaita, briljantteja, lyömättömiä, jne.) ideoita, joten olkaa kuulolla!

-tapahtumavastaavat Henna ja Roosa

Ympäristövastaava tilittää

Seuraava teksti sisältää rippusen turhautumista, kourallisen valitusta ja juonellisesti epätyydyttävän lopetuksen. Kun minulle ympäristövastaavana myönnettiin maaliskuun blogivuoro, syntyi lopputuloksena pienimuotoinen avautuminen.

Yläasteen ensimmäisen vuoden lopuksi jokaisen tuli valita pari valinnaisainetta, joita opiskella peruskoulun loppuun saakka. Vaihtoehtoja silmäillessäni innostuin todella: tarjolla oli myös ympäristöön ja ekologiseen elämään keskittyvä kokonaisuus nimeltään ”Yhteinen ympäristö”. Ruksin valintani epäröimättä, ja pettymys oli katkera, kun ilmoitettiin, ettei oppiainetta voidakaan opettaa liian pienen ilmoittautujamäärän vuoksi. Päädyin kahdeksi vuodeksi istumaan musiikkiluokan takariviin sylissäni epävireinen kitara, jota en koskaan oppinut soittamaan.

Lukiossa hakeuduin koulumme ympäristötiimiin, joka pyrki edistämään kestävää kehitystä kouluympäristössämme. Kokouksissa meitä istui harvalukuinen joukko, joka kuihtui lukukausittain. Käsittääkseni tiimin toiminta loppui saatuani lakin päähäni ja lopetettuani epätoivoiset kuulutukset kokouksista, joihin lukion noin kuudestasadasta opiskelijasta paikalle eksyi enimmillään viisi.

Nyt yliopistossa toimin ainejärjestömme ympäristövastaavana. Onko muutosta tapahtunut suhteessa aiempiin koulutusasteisiin? Harmillisen vähän. Tapaamani muiden ainejärjestöjen ympäristövastaavat ovat lupautuneet tehtävään lähinnä siksi, ettei ketään muutakaan kiinnosta. Itselläni riittää kiinnostusta, mutta ainejärjestön kaltaisessa pienessä kokonaisuudessa tehtäväkseni jää lähinnä satunnainen ympäristötiedottaminen Motiivilla sekä opiskelijoiden johdatteleminen kirpputorien keinovaloon tai Arboretumin vehreyteen (tätä luvassa vielä kevään aikana). Lisäksi keittelen kirjallisuuskahvivastaavan ominaisuudessa reilun kaupan kahvit ja teet sekä tarjoan vegaanisia leipomuksia kerran periodissa.

Pullantuoksuinen vastaavuuteni ei siis päätä huimaa. Kuuntelen siksi myös ilolla kanssaopiskelijoiden ideoita ja toiveita vastaavuuden kehittämisestä, jos sellaisia syntyy. Ja jos ideoita ei löydy, tulkaa edes lounaalla puhumaan vaikka ilmastonmuutoksesta ja voitte korjata erään vastaavan koulutraumat siitä, että olisi yksin ympäristöahdistuksensa kanssa!

– Tuula Siira, ympäristö- ja kirjallisuuskahvivastaavanne