About teemary

Posts by teemary:

Vuoden 2016 Tiiliskivi-palkinto Kirsi Alanivalle

Kirsi Alanivan romaani Villa Vietin linnut (Savukeidas) on saanut vuoden 2016 Tiiliskivi-palkinnon. Tampereen yliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden ainejärjestö Teema ry:n jakama palkinto jaettiin 16. kerran ravintola Kaijakassa lauantaina 18. helmikuuta järjestetyllä Tiiliskivi-klubilla.

Raadin mielestä Alanivan kesytön ja lyyrinen romaani on niin kielensä kuin kerrontansa tasolla poikkeuksellisen kypsä ja valmis esikoisteos, joka uudistaa suomalaisen sukupolviromaanin traditiota. Maagisen realismin, gotiikan ja makaaberin genreistä ammentava teos käsittelee tuoreella tavalla äideiltä tyttärille siirtyvää häpeää ja salaisuuksia, jotka vaiettuina uhkaavat tuhota kokonaisen naisten sukupolven. Muistin ja todellisuuden rajapinnoilla liikkuva teos etualaistaa kertomuksen keinona rakentaa eheää identiteettiä.

Romaanin miljöönkuvaus on lumoavaa ja yksityiskohtaista ja yhdistettynä todentuntuisiin ja samaistuttaviin henkilöhahmoihin rakentaa teos maailman johon on helppo astua ja asettua. Lukijan silmien eteen piirtyy vahvana visuaalisena ja käsin kosketeltavana saari ränsistyvine kartanoineen ja täytettyine lintuineen. Luonto tulee ihmisen alueelle, kasvaa huoneen nurkista ja kurottaa kohti.

Teoksen käsittelemät naiseuden, ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden teemat raati kokee ajankohtaisiksi ja tärkeiksi. Teksti herättää kysymyksiä naisen oikeudesta omaan kehoonsa ja sen koskemattomuuteen aikana, jona näistä kysymyksistä yhä lisääntyvissä määrin kiistellään ja kannetaan huolta. Teos onnistuu tuomaan lukijan iholle asti niin seksuaalisen väkivallan kauhun kuin keskenmenon ja lapsettomuudenkin surun. Äitiys ja sen poissaolo nousevat teoksen keskiöön.

Alanivan romaani ei rankoista teemoistaan huolimatta sorru uhriuttamaan naista, vaan väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta kohdatessaankin tämä säilyttää voimansa. Naisnäkökulma on vahvan symbolista ja ruumiillista ja naisen halua kuvataan rohkeasti, uusin kuvin. Teoksen saumattomasti aikatasosta ja kertojasta toiseen liikkuva kerronta ja sen unenomainen, väkevä kieli vakuuttavat lukijan heti ensi metreiltä alkaen.

Valinnallaan raati haluaa nostaa esiin kirjallisuutta, joka rikkoo suomalaisen historiallisen romaanin realistista lajityyppiä ja uskaltaa käyttää kielellisiä, juonellisia ja rakenteellisia kokeiluja, jotka poikkeavat valtavirrasta. Raadille on myös kunnia-asia saada olla nostamassa esiin julkisuuden katveeseen jäänyttä esikoisteosta, jonka näyttö on vahva ja saa odottamaan paljon myös kirjailijan tulevaisuudelta.

Vuoden 2016 Tiiliskivi-raadissa toimivat puheenjohtaja Katriina Mujunen sekä Lotta Luukila, Helmi Kalaja, Tatu Pajunen, Sirja Pohjonen ja Alisa Tuominen. Tiiliskivi-klubin tuottajina toimivat Reetta Sirén ja Iina Leppälä. Raati ja tuottajat kiittävät kaikkia paikalle tulleita, esiintyjiä sekä tietysti kirjailijoita onnistuneesta illasta!

Oodi oppiainekirjastolle

Hyvä lukija. Tällä kertaa sinua tervehtää Teeman sosiaalipoliittinen vastaava. Kevääni on ollut jännittävä, sillä pari kuukautta sitten minut valittiin harjoittelijaksi omaan kotiyliopistoomme kirjallisuustieteen ja Suomen kielen yksiköihin.  Pääasialliset työtehtäväni ovat sijoittuneet Pinni B:n viidennessä kerroksessa sijaitsevaan kirjallisuustieteen oppiainekirjastoon. Tämä on opintojeni kannalta ollut ilahduttavaa, sillä olen vapaavalintaisina opintoina suorittanut kirjastonhoitajaksi pätevöittävää opintokokonaisuutta.

Ennen harjoitteluani oppiainekirjasto oli minulle tuiki tuntematon. Toisinaan yliopiston kirjaston hakukoneesta olin saanut tulokseksi niteitä, jotka sijaitsivat mystisessä kirjallisuustieteen oppiainekirjastossa. En tiennyt kuinka sinne pääsee ja mihin kellonaikoihin, enkä välittänyt niin ottaa selvääkään, sillä hakutulos ikävästi ilmoitti “ei kotilainaan”.

Nyt tiedän paremmin. Oppiainekirjastomme on itseasiassa ihan oikea kirjasto, jossa on suuri osa kirjallisuustieteen tenttikirjoista ja esimerkiksi laaja valikoima alan tutkimuskirjallisuutta. Kaikkea saa myös lainata, vaikka pääkirjaston hakukone väittääkin muuta. Hakukoneesta ei sitä paitsi löydy koko kokoelmaa, vaan ainoastaan noin puolet niteistä on pääkirjaston rekisterissä. Jos vain olisin tiennyt tämän kaiken jo fuksivuotena, ei olisi tarvinnut ravata päivä toisensa jälkeen uusimassa yliopiston pääkirjaston lyhytlainoja kymmeneltä aamulla muiden niteiden ollessa loppuun lainattuja.

Viime viikot minulla ollut ilo hypistellä ja lisätä kokoelmiin myös aivan uusia teoksia. Kirjaston uusiin hankintoihin kuuluu runsaasti esimerkiksi ekokritiikkiä, dystopia-tutkimusta ja narratologiaa. Uusia tuulia kirjastoon tuo myös pelitutkimus, jota on saapunut niin ikään muutama nide. Uusia kirjoja varten olen raksutellut kirjoituskoneella vanhan ajan tyyliin kortteja, joista ilmenee teoksen nimi, kirjoittaja, isbn- numero ja luokka. Kortit laitetaan aakkosittain kortistoon, josta kirjaston käyttäjä voi plärätä etsimänsä teoksen luokan. Systeemi saattaa monelle olla vieras ja siksi olenkin tehnyt kirjastossa uusia temaattisia luokitteluja, joiden avulla kirjastoon tulija voi ainoastaan hyllyjä katsomalla löytää itselleen tarpeisiinsa sopivaa kirjallisuutta. Näin ainakin toivon. Työ on vielä kesken ja paljon on vielä tekemättä, mutta kirjasto on jo nyt erinomainen paikka lukea ja lainata kirjoja.

Lukukauden aikana kirjasto on ollut auki tavanomaisesti tiistaisin klo 12-14 ja torstaisin klo 10-12, jolloin paikalla on ollut myös ystävällinen ja avulias kirjastosihteeri. Lyhyehköistä aukioloajoista huolimatta, kirjasto ei ole mikään salapaikka ja opetushenkilökunta varmasti päästää sisään sovittaessa muulloinkin. Nyt kirjastosihteeri on tauolla, mutta hääräilen itse kirjastossa ainakin juhannukseen asti. Vielä ehtii siis tulla lainaamaan kesälukemista. Toivon, että ensi syksystä alkaen opiskelijatkin alkaisivat käyttää kirjastoa ahkerammin. Tilassa on iso pöytä esimerkiksi ryhmätyöskentelyä varten ja valikoimassa paljon tuoretta tutkimusta. Vinkki vinkkinen siis kaikille teemalaisille, hyödyntäkää tämä kirjasto.

– Veera Laine, Teeman sosiaalipoliittinen vastaava

Penninvenytyksen ja perinpohjaisten visioiden välimaastossa

Ensimmäinen lukukausi tapahtumavastaavina alkaa olla ohitse. Ohitse on myös tämän blogipostauksen deadline, mutta huhtikuu tuntuu olevan aina se opiskelijalle raskain kuukausi (siis tietysti siksi, koska silloin on vappu), joten meidän tekstistämme pääsette nauttimaan näin toukokuun alkuun.

Kevään aikana olemme oppineet paljon, mutta huomanneet myös, että paljon on vielä oppimatta. Meidän pestimme on hyvin näkyvä, mutta sisältää myös paljon muuta kuin pelkkää juhlimista. Työnkuvaan kuuluvat muun muassa kuormajuhdan ja talousneron ominaisuudet. Ikeakasseja raahatessa pitkin Tamperetta tulee mietittyä, että mihinhän hommaan sitä on tullut lähdettyä, kunnes muistaa, että salitreenin voikin siltä päivältä skipata.

Penninvenyttäjän rahankäyttöä tarvitaan, kun jo äärirajoilla keikkuvasta budjetista pitäisi vielä taikoa boolirahat. Henna on meistä se taitava rahankäyttäjä, kun Roosa taas innostuessaan ostaisi vaikka koko naamiaiskaupan tyhjäksi yksiä kemuja varten. Kuitenkin, Roosan taiteellisuudesta on hyötyä näissä tilanteissa, ja lopulliset koristeet peittoavat punanaamion viirit mennen tullen.

Meille on myös tärkeää, etteivät kaikki ainejärjestömme tapahtumat ole viinanhuuruisia pikkutunneille tanssittuja iltoja ja pyrimme järjestämään myös muita, alkoholittomia tapahtumia. Niihin lukeutuu esimerkiksi kevään vaatteidenvaihtoilta, sekä pian ratkottavat escape room –pelit WayOutilla. Ja vaikka pian vetäydymmekin kesäunille, on meillä syksyä varten vielä paljon loistavia (nerokkaita, briljantteja, lyömättömiä, jne.) ideoita, joten olkaa kuulolla!

-tapahtumavastaavat Henna ja Roosa