About teemary

Posts by teemary:

Miehiä ei saada lukemaan syyllistämällä naisia

Aamulehden lauantainumerossa (17.11.2018) julkaistiin Matti Kuuselan kirjoittama aukeaman kokoinen kulttuuriessee tärkeästä ja ajankohtaisesta kirjallisuusalan ilmiöstä, miesten ja poikien lukemattomuudesta. Epäkohdaksi nostetaan kustannusalan naisvaltaisuus, ja tarkastelutapa on pitkälti samanlaista kuin miesvaltaisten alojen kritisoiminen feministisessä perinteessä. On tietenkin ongelmallista, jos yhtä alaa hallitsee vain yksi sukupuoli, ja näkökulmana tämä onkin tärkeä. Tekstissä ei kuitenkaan tunnu olevan kyse niinkään valtarakenteen purkamisesta, vaan naiskustannustoimittajien kyvystä tehdä työtään.

Essee koettelee luetunymmärtämistä, sillä vaikka se on osittain luettavissa satiirina, mahdollinen pyrkimys osoittaa yhteiskunnallisia epäkohtia jää epäselväksi. Argumentaatio on ristiriitaista ja poukkoilevaa: toisaalta pyritään kyseenalaistamaan ja purkamaan perinteisiä sukupuolirooleja ja niiden asettamia rajoituksia, mutta samalla teksti tulee huomaamattaan vahvistaneeksi niitä. Erityisen pettymyksen teksti tuotti nimenomaan Aamulehden sivuilla, joka vielä vuosi sitten peräänkuulutti uutta sukupuolineutraalia linjaustaan ja sen merkitystä ihmisten ajatusmaailmaan.

Tekstin lopettavassa virkkeessä nostetaan esiin raskaat sukupuolioletukset kuvaamalla, kuinka “ahdasta on olla aikamoinen ‘vintiö ja päällikkö’” mutta siitä huolimatta tätä lopetusta pedataan uusilla tyypittelyillä. Kirjoittaja esimerkiksi sanoo, että miehet eivät hakeudu kustannustoimittajiksi yhtä hanakasti pienen palkan vuoksi, ja samalla, että miesten arvovalintoja ohjaa raha. Sen lisäksi miehille suunnatusta sodan, urheilun, väkivallan ja naimisen tematiikasta kirjoittaja sanoo, että “juuri sitä mies ei halua lukea, mieluummin hän tekee itse sitä.” Tekstin luoma mieshahmo siis mieluummin tappelee ja sotii, ja nauttii kirjallisuutensa “sielukkaan ja herkän romantiikan” muodossa.

“Lasten ja nuorten kirjallisuudessa naisvalta on liki täydellinen. Ei siis ihme, että pojat eivät lue kirjoja,” ingressi ilmoittaa ja antaa heti ymmärtää, etteivät pojat voi lukea naisten toimittamia kirjoja. Poikien lukemattomuus on siis naiskustantajien syy. Sen jälkeen kirjoittaja käyttää kolmen kappaleen verran palstatilaa luettelemalla kustannustoimittajien naisoletettuja etunimiä, eli viesti kohdennetaan kyseenalaistamaan näiden kustannustoimittajien kykyä tehdä työtään. Erikoista on myös todella arvottava tapa listata naiskustantajat etunimilistoina, kun taas mieskustantajien kohdalla mainitaan myös sukunimi. Tekstissä kyllä todetaan, että naiskustannustoimittajat ovat päteviä työssään, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi, sillä nainen ei pysty tavoittamaan miehen mielenmaisemaa: nainen ainoastaan “LUULEE tietävänsä, mitä mies kirjasta haluaa.” Kirjoittaja syyttää naisia maskuliinisista “miesharhoistaan”, joita he ylläpitävät kustantamalla esimerkiksi sotakirjoja ja ostamalla niitä isilleen lahjaksi.

Teksti kohdistuu kustannustoimittajiin huolimatta siitä, että kirjoittaja on ymmärtänyt väärin heidän työnsä. Essee painottaa kustannustoimittajan olennaista asemaa kirjan markkinoinnissa, vaikka heidän työnsä keskittyy pääosin kirjan rakentumisprosessiin yhteistyönä kirjailijan kanssa.  Kustantajilla on toki valta päättää, millaisia kirjoja kustannetaan, mutta kustannustoimituksen työtä säätelevät kysynnän ja tarjonnan lait sekä se, millaisia kirjoja kirjailijat tarjoavat. Kustannusta ja kuluttamista ei siis pidä sekoittaa toisiinsa. Ostopäätöksiä ohjaa voimakkaasti markkinointi ja sen luomat mielikuvat. Esimerkiksi sotakirjoja kustannetaan myös monista muista syistä, kuin siksi, että joku mies ehkä haluaa niitä lukea. Lisäksi vaikka kustannustoimittajien ala on naisvaltainen, vuoden 2017 tilastojen mukaan myydyimpien kirjailijoiden sukupuolijakauma oli tasainen.

On totta, että suomalaisella kustannusalalla on enemmän naisia ja tietenkin sen vuoksi olisi tärkeää saada sukupuolijakaumaan tasapainoa – niin kirjallisuuden alalla kuin muuallakin. Olemme myös samaa mieltä siitä, että poikia tulisi kannustaa lukemaan. Ongelma ei kuitenkaan lopulta ole se, että nyt lasten- ja nuortenkirjallisuutta kustantavat enemmän naiset. Suurin vastuu on perheillä ja kouluilla. Pojat tarvitsevat lukevia, samaistuttavia esikuvia. Tällöin myös mieskuva voisi laajentua monipuolisemmaksi, eikä se rajoittuisi niihin paljonpuhuttuihin vintiöihin. Ehkä silloin pojan esikuvaksi voisi sopia nainenkin. Olisi kiinnostava tietää, mitä Matti Kuusela itse lukisi lapsilleen.

 

Petäistö, Tanskanen ja Tuukkanen.

Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen ainejärjestö Teema ry.

Pimenevistä päivistä ja taukojen pitämisestä

Yliopiston luentosaleihin saapuminen kesän jälkeen vaatii sopeutumista niin uudelta kuin vanhaltakin opiskelijalta. Aikataulutuksen ja tekemisen luonteen muutosten siivittämänä aika kuitenkin lentää kuin siivillä, tai ainakaan en itse usein huomaa kuinka ensimmäinen periodi vilahtaakin jo ohitse.

Se mihin havahdun, on sen sijaan se, kun huomaan ettei puissa ole enää lehtiä ja kuinka neljältä onkin pimeää. Vastahan kaikkialla oli vihreää, vastahan ruskan värit värjäsivät maisemaa. Sama tapahtuu joka vuosi, ja joka vuosi se pääsee yllättämään. Päivien pimetessä huomaan myös omien energiatasojeni laskevan, kuten varmasti moni muukin. Tämä taas vaikuttaa sosiaaliseen elämään, opiskeluun ja ylipäätään jaksamiseen. Mikä onkin se aihe, mistä tässä haluan pääasiassa puhua, eli oman jaksamisen hallinnasta.

Kurssien puolesta läsnäolon ja tenttien tai lopputöiden lisänä saattaa iskeytyä erinäisiä viikko- tai ryhmätehtäviä, yliopistomaailma tarjoaisi jos jonkinlaisia kinkereitä, ja joskus pitäisi kotiseuduillakin ehtiä käymään. Välillä nämä kokonaisuudet voivat tuntua suureltakin möröltä olkapään takana. Kaikkea ei aina ehdi, tai kykene, tehdä. Ja se on ok. Vaikka deadlinesta on oletuksena hyvää pitää kiinni, ja sen ylityskin aiheuttaa helposti lisää stressiä, on kuitenkin hyvä myös osata pitää tarvittaessa taukoa, oli se sitten tunti esseen parista tai päivä kouluhommista kokonaan. Uupumuksella ei edistä mitään hommaa.

Usein kuulee myös lauseen ”Tentit voi uusia, hyviä bileitä ei”. Niin, ne tentit voi uusia, mutta hyviä bileitäkin tulee uusia. Vaikka meiningit ovatkin vapaa-ajan juttuja ja hauskanpitoa, harvoin ne vastaavat rauhoittumista ja ns. ”omaa-aikaa” mitä akkujen latailuun tulee.

Opintojen parissa korostuu kaikissa näissä skenaarioissa yhdistävä seikka, se että tietää milloin antaa itselleen aikaa, ilman että se muodostuu arkiseksi tavaksi. Hommat hoituvat kyllä vaikka niitä ei joka päivä edistäisikään. Tärkeintä on, että pitää omasta jaksamisestaan huolta. Nopealla vilkaisulla mediaan näkee tämän osuuden puuttuvan monelta, usean ”suorittajan” päätyessä otsikoihin loppuunpalamisesta. Mieluummin ottaa välillä hetken itselleen, eikä suhtaudu elämään kuin kilpajuoksuun, ainakin minun mielestäni.

 

Työtä tauottavien terveisin,

Joel, Teeman sosiaalipoliittinen vastaava

Harjoittelusta ja hallituksesta

Olin kesän ja syksyn aikana kolme kuukautta harjoittelussa kustantamolla. Harjoittelua suosittelen ehdottomasti kaikille. Käyttäkää hyväksi tuo yliopiston mahdollistama tuettu harjoittelu, sillä työkokemusta ei koskaan voi olla liikaa! Kustannusalalla varsinkin on vähän työpaikkoja ja paljon tekijöitä, ilman työkokemusta työpaikan saaminen on lähes mahdotonta, pelkästään harjoittelupaikan, josta yliopisto maksaa työpaikalle 1800 euron tuen, saaminen oli hankalaa. Kaikki kustantamot, jotka hakivat harjoittelijaa, vastasivat hakemukseeni, etteivät edes pysty kutsumaan haastatteluun sillä hakijoita on ollut niin paljon. Kannattaakin laittaa hakemus menemään myös niihin paikkoihin, jotka eivät ole ilmoittaneet etsivänsä ketään, sillä lailla minäkin harjoittelupaikan sain.

Kustannustoimittajaksi ei edes ole koulutusta, toki voi lukea kirjallisuustiedettä ja suomen kieltä yms. mutta ei siellä kukaan kerro mitä pitää etsiä käsikirjoituksesta kun mietitään onko siitä julkaistavaksi, mitkä lentävät roskiin ja miksi, tai miten kirjailijan kanssa parannetaan käsikirjoitusta, millainen on hyvä kirja, mikä on kustannustoimittajan rooli kirjan tekemisessä. Kaiken tämän oppii vasta tekemällä varsinaisia töitä. Harjoittelija on paikalla oppimassa, joten kysellä saa ja pitää, mitä teinkin ja opin todella paljon.

Harjoittelu on myös loistava tilaisuus tutustua oman alansa töihin, millaista se työ oikeasti onkaan ja onko se edes sitä mitä on aina kuvitellut. Itse olin onnekas sillä tajusin olevani oikealla alalla, nyt ei enää pelota niin paljon valmistua ja hypätä työelämään, sillä en malta odottaa pääseväni oman alan töihin.

Nyt kun hallituksen jäsenten ja uusien vastaavien valinnat ovat taas ajankohtaisia, niin kannattaa muistaa miltä nuo näyttävät CV:ssä. Itse olen Teeman tiedotus- ja nettivastaava sekä Legendan päätoimittaja (+ liikuntavastaava) ja näiden toimien ansiosta harjoitteluni ei ollut pelkästään työntekijöiden kesälomien mahdollistaminen, vaan pääsin oikeasti tekemään töitä ja monipuolisesti. Sen sijaan että olisin pyörinyt yksin tyhjässä toimistossa kesän, sain olla mukana auttamassa myös syksyn kiireissä. Koska minulla oli kokemusta oikolukemisesta, pääsin oikolukemaan monta kirjaa ja tekstiä ja koska tiedottaminen sekä nettiasiat olivat tuttuja, pääsin auttamaan tiedottajaa ja päivittämään verkkosivuja. Jos en olisi ikinä lähtenyt mukaan Teeman toimintaan, en olisi noilla taidoilla ja vastuulla leijunut hakemuksessani ja harjoitteluni olisi voinut olla hyvinkin erilainen, jos olisin edes saanut koko harjoittelupaikkaa. Kannattaa lähteä mukaan hallitukseen ja ottaa itselleen vastaavuus tai pari, kaikki eivät edes ole kovin työläitä ja jokaiseen perehdytetään hyvin. Ikinä siitä ei ole haittaa. Itse en meinannut viitsiä lähteä mukaan, kun ajattelin sen tuovan vain turhaa lisätekemistä, mutta hauskaa on ollut ja olen erittäin kiitollinen näistä kokemuksista ja oppimistani taidoista.

 

Toivottavasti näemme Teeman hallituksen kokouksessa!

Elsa, Teeman liikunta-, tiedotus- ja nettivastaava sekä Legendan päätoimittaja (vielä hetken, sillä pian perehdytän jonkun teistä näihin vastaavuuksiin!)