About teemary

Posts by teemary:

Pimenevistä päivistä ja taukojen pitämisestä

Yliopiston luentosaleihin saapuminen kesän jälkeen vaatii sopeutumista niin uudelta kuin vanhaltakin opiskelijalta. Aikataulutuksen ja tekemisen luonteen muutosten siivittämänä aika kuitenkin lentää kuin siivillä, tai ainakaan en itse usein huomaa kuinka ensimmäinen periodi vilahtaakin jo ohitse.

Se mihin havahdun, on sen sijaan se, kun huomaan ettei puissa ole enää lehtiä ja kuinka neljältä onkin pimeää. Vastahan kaikkialla oli vihreää, vastahan ruskan värit värjäsivät maisemaa. Sama tapahtuu joka vuosi, ja joka vuosi se pääsee yllättämään. Päivien pimetessä huomaan myös omien energiatasojeni laskevan, kuten varmasti moni muukin. Tämä taas vaikuttaa sosiaaliseen elämään, opiskeluun ja ylipäätään jaksamiseen. Mikä onkin se aihe, mistä tässä haluan pääasiassa puhua, eli oman jaksamisen hallinnasta.

Kurssien puolesta läsnäolon ja tenttien tai lopputöiden lisänä saattaa iskeytyä erinäisiä viikko- tai ryhmätehtäviä, yliopistomaailma tarjoaisi jos jonkinlaisia kinkereitä, ja joskus pitäisi kotiseuduillakin ehtiä käymään. Välillä nämä kokonaisuudet voivat tuntua suureltakin möröltä olkapään takana. Kaikkea ei aina ehdi, tai kykene, tehdä. Ja se on ok. Vaikka deadlinesta on oletuksena hyvää pitää kiinni, ja sen ylityskin aiheuttaa helposti lisää stressiä, on kuitenkin hyvä myös osata pitää tarvittaessa taukoa, oli se sitten tunti esseen parista tai päivä kouluhommista kokonaan. Uupumuksella ei edistä mitään hommaa.

Usein kuulee myös lauseen ”Tentit voi uusia, hyviä bileitä ei”. Niin, ne tentit voi uusia, mutta hyviä bileitäkin tulee uusia. Vaikka meiningit ovatkin vapaa-ajan juttuja ja hauskanpitoa, harvoin ne vastaavat rauhoittumista ja ns. ”omaa-aikaa” mitä akkujen latailuun tulee.

Opintojen parissa korostuu kaikissa näissä skenaarioissa yhdistävä seikka, se että tietää milloin antaa itselleen aikaa, ilman että se muodostuu arkiseksi tavaksi. Hommat hoituvat kyllä vaikka niitä ei joka päivä edistäisikään. Tärkeintä on, että pitää omasta jaksamisestaan huolta. Nopealla vilkaisulla mediaan näkee tämän osuuden puuttuvan monelta, usean ”suorittajan” päätyessä otsikoihin loppuunpalamisesta. Mieluummin ottaa välillä hetken itselleen, eikä suhtaudu elämään kuin kilpajuoksuun, ainakin minun mielestäni.

 

Työtä tauottavien terveisin,

Joel, Teeman sosiaalipoliittinen vastaava

Harjoittelusta ja hallituksesta

Olin kesän ja syksyn aikana kolme kuukautta harjoittelussa kustantamolla. Harjoittelua suosittelen ehdottomasti kaikille. Käyttäkää hyväksi tuo yliopiston mahdollistama tuettu harjoittelu, sillä työkokemusta ei koskaan voi olla liikaa! Kustannusalalla varsinkin on vähän työpaikkoja ja paljon tekijöitä, ilman työkokemusta työpaikan saaminen on lähes mahdotonta, pelkästään harjoittelupaikan, josta yliopisto maksaa työpaikalle 1800 euron tuen, saaminen oli hankalaa. Kaikki kustantamot, jotka hakivat harjoittelijaa, vastasivat hakemukseeni, etteivät edes pysty kutsumaan haastatteluun sillä hakijoita on ollut niin paljon. Kannattaakin laittaa hakemus menemään myös niihin paikkoihin, jotka eivät ole ilmoittaneet etsivänsä ketään, sillä lailla minäkin harjoittelupaikan sain.

Kustannustoimittajaksi ei edes ole koulutusta, toki voi lukea kirjallisuustiedettä ja suomen kieltä yms. mutta ei siellä kukaan kerro mitä pitää etsiä käsikirjoituksesta kun mietitään onko siitä julkaistavaksi, mitkä lentävät roskiin ja miksi, tai miten kirjailijan kanssa parannetaan käsikirjoitusta, millainen on hyvä kirja, mikä on kustannustoimittajan rooli kirjan tekemisessä. Kaiken tämän oppii vasta tekemällä varsinaisia töitä. Harjoittelija on paikalla oppimassa, joten kysellä saa ja pitää, mitä teinkin ja opin todella paljon.

Harjoittelu on myös loistava tilaisuus tutustua oman alansa töihin, millaista se työ oikeasti onkaan ja onko se edes sitä mitä on aina kuvitellut. Itse olin onnekas sillä tajusin olevani oikealla alalla, nyt ei enää pelota niin paljon valmistua ja hypätä työelämään, sillä en malta odottaa pääseväni oman alan töihin.

Nyt kun hallituksen jäsenten ja uusien vastaavien valinnat ovat taas ajankohtaisia, niin kannattaa muistaa miltä nuo näyttävät CV:ssä. Itse olen Teeman tiedotus- ja nettivastaava sekä Legendan päätoimittaja (+ liikuntavastaava) ja näiden toimien ansiosta harjoitteluni ei ollut pelkästään työntekijöiden kesälomien mahdollistaminen, vaan pääsin oikeasti tekemään töitä ja monipuolisesti. Sen sijaan että olisin pyörinyt yksin tyhjässä toimistossa kesän, sain olla mukana auttamassa myös syksyn kiireissä. Koska minulla oli kokemusta oikolukemisesta, pääsin oikolukemaan monta kirjaa ja tekstiä ja koska tiedottaminen sekä nettiasiat olivat tuttuja, pääsin auttamaan tiedottajaa ja päivittämään verkkosivuja. Jos en olisi ikinä lähtenyt mukaan Teeman toimintaan, en olisi noilla taidoilla ja vastuulla leijunut hakemuksessani ja harjoitteluni olisi voinut olla hyvinkin erilainen, jos olisin edes saanut koko harjoittelupaikkaa. Kannattaa lähteä mukaan hallitukseen ja ottaa itselleen vastaavuus tai pari, kaikki eivät edes ole kovin työläitä ja jokaiseen perehdytetään hyvin. Ikinä siitä ei ole haittaa. Itse en meinannut viitsiä lähteä mukaan, kun ajattelin sen tuovan vain turhaa lisätekemistä, mutta hauskaa on ollut ja olen erittäin kiitollinen näistä kokemuksista ja oppimistani taidoista.

 

Toivottavasti näemme Teeman hallituksen kokouksessa!

Elsa, Teeman liikunta-, tiedotus- ja nettivastaava sekä Legendan päätoimittaja (vielä hetken, sillä pian perehdytän jonkun teistä näihin vastaavuuksiin!)

”Huomenna ne tulee”

Elokuun puolivälissä tuutoriryhmään, myös allekirjoittaneeseen, iski jännitys. Kohta pitäisi oikeasti tehdä kaikkea ja paljon ja tietää asioista. Miten tässä roolissa pärjää kukaan?

”Tuli tällainen kysymys, tietääkö kukaan vastausta?” ”Eeei, ohjaa Ohvolle.” Totta puhuen: tuollaisia viestikeskusteluja oli ryhmässämme monta kertaa. Ja vielä tulee varmaan lisää. Monia. Toivottavasti ei liikaa.

Onneksi kaikki ei ole ollut yhtä kamalaa kuin Samuel Beckettin asennoituminen maailmaa kohtaan, lievä tiedonpuute on korvattu sitäkin ankarammalla ja sydämellisemmällä heittäytymisellä uusien teemalaisten tervetulleeksi toivottamiseen. Tästä annan suuren kiitoksen muille tuutoreille: olette huippuja. Uskallan väittää, että uudet opiskelijamme ovat löytäneet ruokaa ja oikean luentosalin lähes jokaisena päivänä alkaneen syksyn aikana. Ehkä heillä on ollut hauskaakin. Omasta puolestani voin sanoa, että tämä syksy on ollut ehkä jopa parempi kuin edellinen. Ei enää jännitystä uusien ihmisten edessä, opiskelijoiden tai luennoitsijan. Ei enää hämmennystä akateemisten varttien ja sähköisten tenttien kanssa. Mutta silti saa kaiken saman hauskan kuin viimeksi. Johtopäätös: Ruvetkaa kaikki tuutoreiksi. Ensi vuonna.

Jos vanhemmat opiskelijamme haluavat joko tietää, mitä fuksien päänmenoksi on tänä vuonna keksitty tai muistella omaa nuoruuttaan, niin tässä lyhyt info syksyn tapahtumista tähän mennessä: tutustumisleikkejä, bileitä, uusia kavereita, kirjahyllyllä brassailua ja fuksipassin täyttöä silmät kiiluen. Tiivistetysti näin, kyllä te tiedätte. Ai niin, tulkaa nyt torstaina fuksiaisiin, luvassa ihan hulvattomat hipat. Ennennäkemättömät. Unohtumattomat. Briljantit. Messevät ja makaaberit. Klo 20. Kutsu on Facebookissa.

Loppusyksyä odotan innolla. Tuutoroinnit jatkuvat, tiedossa on sitsejä, tarinateattereja ja ties mitä muuta. Työtä riittää jokaiselle päivälle, tosin lähinnä omien opiskelujen takia. Fuksien viihdyttäminen on jo järjestetty niin hyvin, ettei alun jälkeen tarvitse liikaa stressata niistä enää. Blogin alussa mainittu jännitys on täysin kadonnut jo. Jatkan vielä tuutoroinnin puolesta puhumista (sillä mikä sulkapallo mieheksi olisinkaan, jos vaihtaisin koko ajan puolta): alkusyksy on antanut todella paljon elämään, jopa yllättävissä määrin. Rakastan kaikkea, mitä tämä saari tislaa! Tai siis, tämä syksy tarjoaa. Nyt alkaa mennä taas melkoisen sekavaksi tämä. Parempi alkaa lopettaa. Nauttikaa syksystä, opiskelkaa ja tulkaa tutustumaan fukseihin. Ovat Teeman parhaat tähän mennessä.

 

Sadetta tutkailevin terveisin,

tuutorivastaavanne Samu