Blogi

Teema sai oman ainejärjestötilan

Teema on kuluneen kevään aikana saanut viimeinkin oman ainejärjestötilan. Tai melkein oman, sillä tila jaetaan muiden LTL:n oppiaineiden ainejärjestöjen, eli Translan (kääntäjäopiskelijat), Lexican (kieltenopiskelijat) ja Kopulan (suomen kielen opiskelijat) kanssa. Sen lisäksi, että sopu sijaa antaa, yhteinen tila mahdollistaa myös oppiainerajat ylittävän kanssakäymisen muiden ltl-opiskelijoiden kanssa. LTL-luolaksi nimetyn ainejärjestötilan avajaisia juhlittiin toukokuussa kakkukahveilla.

LTL-luolan sijainti on Pinni B4049, eli se sijaitsee siis Pinni B -rakennuksen neljännessä kerroksessa. Tilassa on mahdollisuus keittää vapaasti kahvia ja teetä pientä maksua vastaan, joka maksetaan syyslukukaudella ja on suuruudeltaan 2€/lukukausi. Tilassa on myös vapaassa käytössä oleva jääkaappi, kirjojenvaihtohylly, lehtiä, lauta- ja korttipelejä ja kaikkea muuta hauskaa. Aj-tilassa voi torkkua, tehdä tehtäviä, järjestää tapaamisia, rupatella muiden kanssa sekä muuten vaan hengailla yliopiston aukioloaikoina.

LTL-luolassa on opiskelijakortilla toimiva sähkölukko ja kulkuluvan saadakseen täytyy ensin maksaa Teeman jäsenmaksu. Sen maksettuaan voi sähköpostilla lähettää nimensä ja opiskelijanumeronsa Teeman varapuheenjohtaja Milla Suikkaselle osoitteeseen suikkanen.milla.k@student.uta.fi. Kulkulupia jaetaan syyskuun aikana, joten laitathan opiskelijanumerosi tulemaan viimeistään 15.9.2016. mennessä. Seuraavan kerran kulkulupia jaetaan vasta vuoden lopussa.

– työelämävastaava Helena

Kotiseuturakkauteen tarvitaan 1 898 kilometriä

Kuten Teeman blogin edellinen kirjoittaja, sopo-vastaava Veera myös allekirjoittanut viettää lukukauden poissa Suomesta. Tunnustuksen paikka: En ole koskaan kokenut olevani kovin suomalainen saati sitten kansallistunteen täyttämä ihminen – vuodenajat ketuttaa, suomalaisten junttius hävettää, suomalaiset elokuvat ovat enimmäkseen hirveää p*skaa ja olen fine asian kanssa, jos Ruotsi sattuu voittamaan jääkiekon MM-kisat – koska jokin jääkiekko, who cares? Kuluneen kahden kuukauden aikana olen kuitenkin huomannut, että ehkä sydämeni sittenkin sykkii omalle kotimaalle. Ja älkää hyvät teemalaiset nyt säikähtäkö, että nyt se on liittynyt Soldiers of Odiniin tai muuhun ” suomi Suomalaisille – isän maa on v*tun jeba” -urpoturpoilujengiin, vaan vaihtarina oleminen on auttanut huomaamaan niitä seikkoja, jotka on kokenut jopa itsestäänselvyytenä. Ja tätä diagnoosia tosiaan tukevat seuraavan kaltaiset oireet:

– Keskustelun lomassa voin kuuluvalla äänellä kertoa olevani Suomesta ja mieltä hivelee suunnattomasti kun lähes poikkeuksetta kaikki ovat, että ”uuh ja aah, kuinka siistiä/eksoottista/kiinnostavaa!” – siitäkin huolimatta, että suomalaiset vaihtarit taitavat tällä hetkellä olla toiseksi suurin enemmistö Prahassa heti saksalaisten jälkeen.

– Täällä siniset silmät ovat mitäänsanomattoman sijaan kadehdittava ominaisuus.

– Samoin kateellista tuhinaa aiheuttaa ilmaisen koulutuksen ja opintotuen mainitseminen (samaan aikaan tosin kuumottelee paluu Suomeen, kun uutisten perusteella rakas hallituksemme on päättänyt tyhjentää toden teolla rakkonsa opiskelijoiden Weetabix:eihin ja vielä pieraista sinne tyhjään murolaatikkoon..)

– Nolosta ralliaksentista huolimatta Suomessa on mahdollista saada kohtuullisen hyvää palvelua jopa englannin kielellä. Koittakaapas sen sijaan vierailla Prahan Migration Officessa, jossa kaikkien maassa yli 3 kuukautta oleskelevien täytyy ilmoittautua – vieraiden kielien osaaminen näyttää päättyneen tasan niihin oleskeluaulan infokyltteihin.

– Huomaan välillä kaipaavani massaluentoja ja kirjallisuustieteen kursseja, joissa viikoittain luetaan pari artikkelia muutaman artikkelin JA kokonaisen kirjan sijaan. Tampereella et myöskään koskaan kuule vakavalla naamalla esitettyä argumenttia siitä, että kirjailija ei varmaan pitänyt koirista kun tämän kehittelemässä fiktiivisessä maailmassa koko laji on hävitetty.

Lopputuloksena voin siis summata, että jopa paatuneen pessimistin sielunmaisesta löytyy oma soppensa kotiseuturakkaudelle. Mutta aina sieltä löytyy myös lisäneliöitä uusille kulttuureille ja kokemuksille – lämpimästi siis suosittelen hakemaan Erasmus-vaihtoon, jos virkamiesten mahdollinen kielitaidottomuus tai biografismin uhka yliopistossa ei pelota!

Mukavaa lukukauden jatkoa sinne Tampereelle ja tsemppiä tuleviin deadlineihin!

– tiedotus- ja nettivastaanne Eveliina

Terveisiä Budapestistä

Olen ollut kuukauden ajan opiskelijavaihdossa Budapestissä ja neljä olisi vielä edessä. Hain opiskelijavaihtoon, koska tarvitsin irtiottoa Tampereen yliopistosta. Kirjallisuustieteen ja erityisesti kirjallisuuden teorian opiskelu on parasta maailmassa, mutta graduaihetta pohtiessani kohtasin sen tosiasian, että en tiedä itse kirjallisuudesta paljon mitään. En tunne yhtään kirjailijaa paremmin kuin toista, eikä mulla ole kokonaisvaltaista kuvaa minkään lajityypin tai ajanjakson kirjallisuudesta tai edes minkään kielialueen klassikoista. Siksi olen täällä opiskelemassa amerikkalaista kirjallisuutta, joka on aina kiinnostanut, mutta johon en ole koskaan ehtinyt kunnolla syventyä. Tavoitteenani on, että vaihtojaksoni aikana saisin kirjallisuuden tuntemukseni hieman lähemmäs sitä tasoa, jolla teoreettinen osaamiseni nyt jo on.

Opetus ei tietenkään ole täällä yhtä laadukasta kuin Tampereella ja esimerkiksi tentteihin kehotetaan pänttäämään henkilöhahmojen nimiä ja juonen yksityiskohtia, mikä tuntuu hieman hupsulta. Toisaalta on mukavaa, että yhdestä teoksesta saattaa olla kokonainen luento, jolloin siihen voidaan kunnolla syventyä. Kirjallisuuden teoriaa täällä ei ole nimeksikään, mikä tavoitteitani ajatellen on ihan hyvä juttu. Pidemmän päälle opetukseen varmaan kyllästyisi ja luulen, että kesän jälkeen mulla on jo kova ikävä kotiyliopiston teoriapainotteista opetusta.

En usko, että kohtaan vaihto-opiskelujeni aikana kovinkaan suuria haasteita tai merkittäviä ahaa-elämyksiä. Budapest on kuitenkin juuri täydellinen paikka pysähtyä, paneutua kirjallisuuteen ja pohtia tulevaa Gradua. Suosittelen vaihto-opiskelua lämpimästi kaikille gradukriiseilijöille, teoriaähkyisille tai muuten vain opiskeluun tai elämään leipiintyneille. Täällä on mahdollisuus parantaa kielitaitoaan, saada uusia kavereita ja bailata 24/7 jos haluaa. Miljöö on upea, kulttuuria puskee joka nurkasta ja mikä parasta, täällä on jo kevät!

Onnea ja menestystä opiskeluun ja elämään kaikille teemalaisille!

– Teeman sosiaalipoliittinen vastaava Veera