Vappublogi

”Don’t stop me now, I’m having such a good time…”

Please stop. En halua enää yhtäkään vappupäivää. Eräs yliopistomme ainejärjestö oli teemoittanut vapputapahtumansa hyvän ystäväni Dante Alighierin Helvetin ympärille ja ymmärrän hyvin. Vappu ei enää ole serpentiiniä ja siniseksi värjättyjä hiuksia. Ei opiskelijalle.

Nimi vappu tulee 700-luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista, joka aikanaan julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta. Valburg oli muuten aikansa vaikutusvaltaisimpia naisia kristillisessä Euroopassa. Voisi sanoa, että kauas on tultu tuosta siveellisyyden ja paheettomuuden utopiasta, jossa vapun juuret ovat.

Toisaalta vapunpäivään kuuluu myös työväenjuhla. Ja lisäksi myös kansainvälinen työläisten mielenosoituspäivä. Nykyisin Haymarketin marttyyrit ovat unohduksissa, eikä Labor Day ole kommunistisen vivahteensa takia sovelias termi kuvaamaan päivää. Ainakaan Yhdysvalloissa.

Nykyäänhän vappu on opittu Suomessa tuntemaan vain yleisenä juhlapäivänä, kevään tulon merkkipäivänä. Toki se on yleensä melko keinotekoista, sillä hyvinkään usein kevät ei vielä vappuna ole todella saapunut, vaan ylioppilaslakit päässä hytistään talvitakeissa halvinta simaa nauttien.

Mutta mitä vappu yleensä tarkoittaa meille opiskelijoille, jos juhlintaa ei oteta huomioon? Kesälomaa? Tietääkseni melko harvalla kesäloma luentosaleista ja kirjastoista alkaa silloin. Itselläni kyllä alkoi, mutta en taida edustaa enemmistöä tässäkään asiassa. Lohduksenne voin kuitenkin ilmoittaa, että hyvin usein opinnot alkavat olla vapun jälkeen paketissa. Aika lailla niinä päivinä kun tämä blogi tulee luettavaksenne. Toivottavasti teilläkin alkaa siis kiire helpottamaan. Ennen kuin kesätyöt alkavat.

Ilmeisesti vappu ei tarkoitakaan loman alkua. Esitänkin väitteen siitä, että vappu edustaa opiskelijoille arjen unohtamisen mahdollistavaa sekavien päivien rupeamaa, jolloin et tiedä aloittaako aamu yhteisöllisyyden nimissä oksentamalla vaiko Nobelanerilla. Välitilaa opintojen ja tenttien sekä töiden aloittamisen välissä. Siinä se nähdäkseni on melko toimiva konsepti.

Kouvolassa järjestettiin aikanaan 30 vuoden ajan Vappugospel-niminen tapahtuma, jota kuvattiin protestiksi vapun jälkeistä morkkista vastaan. Pohdittuani asiaa en tiedä kumpi olisi pahempi, kuunnella 2.5. päivän verran gospel-musiikkia vaiko Basshunterin Boten Annaa, joka soi joka toisella meistä vapunkin jälkeen päässä viikon verran. Jos olisin katolinen pappi ja ihmiset tulisivat kertomaan tehneensä syntiä vapun aikana, käskisin heidät kaikki menemään Kouvolaan, oli siellä gospel-musiikkia tai ei.

Palatakseni jonkin verran opiskeluaiheeseen, toivotan jokaiselle vielä opintojensa parissa ahertavalle suunnattomasti jaksamista ja tsemppiä viimeisiin puristuksiin! Pian se on ohi.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että vaikka vappu ja opinnot ja kesä vievät luonnollisesti aikaa kaikelta muulta, niin: 26.5. on Euroopan unionin parlamenttivaalit. Tämä ei varmaankaan suurta osaa kiinnosta, mutta mielenkiinnon herättävänä vinkkinä: Uusi parlamentti päättää Erasmus-rahoituksen tulevasta suuruudesta ja sen suuntaamisesta. Se ainakin näin opiskelijanäkökulmasta voisi olla äänestämään herättävä teema. (PS. Blogivastaavalta saa kysellä asiasta lisää kiinnostuessaan.)

Loppuanekdoottia ei tälläkään kertaa ole suorassa muodossa, sillä ainoat ideat liittyivät Oidipuksen ja hänen äitinsä kontekstista irrotettuun keskusteluun, jota ei ole soveliasta kirjoittaa ylös julkisesti.

Hyvää kevään jatkoa toivottaen,

Mr. B