Syksyiset muutoksen tuulet
Tervehdys uusille ja vanhoille teemalaisille näin lukuvuoden alkaessa. Sain pyynnön nettivastaavaltamme kirjoittaa ainejärjestömme hallituksen blogipuheenvuoro, ja kuten näette, teksti saapuu tyylikkäästi myöhässä. Ei anneta kuitenkaan sen, allekirjoittaneen kirjoittajablokin, tai syyskuun liian nopean vaihtumisen lokakuuksi, häiritä.
Kuten tiedämme LTL-yksikön saralla, johon kirjallisuudentutkimuksen laitoskin kuuluu, ja Pirkanmaan korkeakoulujen tasolla ylipäätään puhaltavat vahvat muutoksen diskurssit. Kolme korkeakoulua yhdistyy, korkeakoulujen hallintomuotoja synkronoidaan, ja tieteen sekä pedagogiikan opinahjoja virtautetaan toimivammiksi kokonaisuuksiksi.
Keväällä Tampereen yliopiston yksikköuudistusten ollessa pöydällä ja väännön kohteena kirjallisuudentutkimuksen laitosta ehdotettiin, niin yhteiskuntatieteiden kuin viestintätieteiden suunnitteilla oleviin yksikköihin. Laitoksemme oli itse niin henkilökunnan kuin opiskelijajärjestön kautta yhteiskuntatieteiden yksikköön liittymisen kannalla. Asia oli perusteltavissa kirjallisuudentutkimuksen rikkaalla yhteiskuntakriittisellä tutkimusperinteellä yliopistossamme, sekä laitoksen tutkijoiden ja opiskelijoiden ansioituneella kulttuuristen ja sosiaalisten kysymysten erittelyllä. Todettiin, että kapea käsitys kirjallisuudentutkimuksesta viestintätieteenä (johon yhdistäminen viittaisi), tai historiallisena oppia-alana, jossa tutkitaan lingvistisellä otteella niin tekstien lajeja, kuin kertomusten rakenteita, voi tällöin johtaa kirjallisuussosiologisen perinteen häivyttämiseen. Kirjallisuustieteeseen kun kuuluu tällä hetkellä voimistuva feministinen, jälkikoloniaalinen ja ekokriittinen luku- ja tutkimustapa.
Yhteiskuntatieteellistä painotusta tukee myös niin kutsuttu narratiivinen käänne, joka on viime vuosina suunnannut kysymyksiä ihmis- ja yhteiskuntatieteissä elämän kerronnallistamisen ja ymmärrettäväksi tekemisen keinoihin. Narratiivisen käänteen paradigman muutos näkyy niin sosiologiassa, kuin esimerkiksi viestintä- ja kulttuuritieteissä.
Yhteiskunnallisen kirjallisuudentutkimuksen perinteikkyydestä huolimatta, nopeasti kehittyvän teknologiaa ja tekstuaalisten alustojen moninaistumisen myötä on suunnattava huomio kirjallisuudentutkimuksen mahdollisuuteen laajentaa tutkimusotettaan mitä moninaisempiin kertomusten muotoihin. Taiteen sovellukset, niin pedagogisiin kuin kaupallisiin tarpeisiin, aukaisee mahdollisuuksia myös kertomustieteelliseen ilmiöiden yhteiskunta-analyysiin.
Kirjallisuudenopiskelijoiden ainejärjestö Teema kokeekin tärkeäksi laaja-alaisen sivistyksen ja koulutuksen asiantuntijuuden pohjana. Opiskelijoille järjestetään valinnaisten opintojen infoiltamia ja tapahtumia, joissa kokeneemmat opiskelijat esittelevät kattavasti mahdollisia sivuaineitaan. Teema mahdollistaa myös niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin keskinäisen tutustumisen kirjallisuuskahveilla. Tällaiset yhteistilaisuudet madaltavat kynnystä oppia tuntemaan pirkanmaalaisia alan nykyisiä tai tulevia tekijöitä. Lukuisat tapahtumat ja aktiivinen järjestötoiminta tehokkaalla hallituksella turvaavat myös opiskelijoiden toiminta- ja tiedonsaantimahdollisuudet yliopistossa.
Kirjallisuudentutkimus on aina pitänyt sisällään, estetiikka- ja yhteiskuntakritiikin lisäksi myös viestinnän, intertekstuaalisuuden, intermediaalisuuden ja jossain määrin myös lingvistiikantutkimuksen perinteet. Alamme on siis hyvin monimuotoinen. Tällöin uudistuvat korkeakoulurakenteet avaavat myös kirjallisuudentutkimukselle mahdollisuuksia kasvaa ja monimuotoistua uusin tavoin. Sosiaalisen todellisuuden rakentuessa vahvasti narrratiivien varaan on kirjallisuudentutkimukselliselle analyysille aina tarvetta.
Eri asia sitten on, osataanko kärjistyvien jaottelujen ns. vahvojen ja pehmeiden tieteiden välillä sekä uusliberalistisen eetoksen aikakautena arvostaa ”taidealoiksi” miellettyjä tutkimusaloja niiden ansaitsemalla tavalla. Kaupallinen tehokkuusretoriikan läpäistessä myös yliopistot jää lyhytnäköisessä esteettisten alojen luova voima ja mahdollisuudet huomaamatta. Kirjallisuudentutkimuksellisesti, kuten ihmis- ja yhteiskuntatieteissä tällä hetkellä yleisesti, voidaankin sanoa uusien korkeakoulutuulien olevan sekä uhka että mahdollisuus.
– Liban Sheikh, Teeman kopo-vastaava