Rytmihäiriöistä, omien oksien sahaamisesta ja sen sellaisesta
Alkaneen vuoden tunnelmat kiteytyvät hyvin tämänaamuiseen tuokiokuvaan, jossa yhtäaikaisesti lähetin sähköpostia, tulostin verokorttia ensimmäistä sijaisuuttani varten, kirjoitin tätä tekstiä, soitin YTHS:lle, kommentoin Moodlessa erästä koulutehtävää, mietin asioita valmiiksi seuraavan kokouksen esityslistalle, viilasin verille pureskeltuja kynsiäni, luin T3-asioista, muotoilin poikaystävälleni anteeksipyyntöviestiä kärttyisyydestäni, suunnittelin läksiäislahjaa vaihtoon lähtevälle ystävälleni, vahtasin kelloa koska pian pitäisi lähteä tapaamaan kollegojani Tamyn toiminta-avustustuen merkeissä, yritin rauhoitella hermostunutta koiraani ja otin liian ison kulauksen kahvia, joka sitten valui iloisesti noristen suupieliäni pitkin mummin valkoiselle pöytäliinalle (ihan tavallisen valkoiselle, ei mumminvalkoiselle eikä muuminvalkoiselle, kuten ensiksi kirjoitin).
Note to self: jos tiedät että vuosi tulee olemaan kiireinen (kuten pitäisi näin neljän ja puolen vuoden opiskelun jälkeen tietää), osta isompi kalenteri äläkä edes yritä mahduttaa kaikkea pikkiriikkiseen yliopiston kalenteriisi. Osta samalla korjaustussi ja varahermot ja lisäksi post-it -lappuja ja kivanvärinen kuulakärkikynä, jonka avulla jopa se ”Tamyn toiminta-avustushakemus” näyttää kalenterissasi söpöltä. Jos et muuten tajua, kirjoita sille post-it -lapulle uudella hienolla kynälläsi, että vaikka hommat on hoidettava ja vastuu kannettava, vaihtoon lähtevä kaveri, poikaystävä ja koira ovat loppujen lopuksi tärkeämpi kuin muut edellä mainitut asiat. Liimaa se post-it -lappu otsaasi, että muistat sen jatkossakin. Muistuta itseäsi myös, että vuotta ei ole kulunut vielä kuukauttakaan ja tätä tahtia joudut saikulle jo ennen helmikuuta. Asioiden hyvä organisointi on toki tärkeää, mutta kaiken kiireen keskellä on lisäksi silti pidettävä välillä luppopäiviä. Asiat eivät hoidu yhtään paremmin tai nopeammin, jos niitä yrittää hoitaa kaikkia kerralla, rytmihäiriöisenä ja itkua vääntäen. Katso välillä kolme elokuvaa putkeen, nuku kellon ympäri ja käy aamusaunassa. Muista myös syödä, koska kahvin nauttiminen tyhjään vatsaan aiheuttaa käsien voimakasta tärinää, joka suunnattomasti vaikeuttaa muun muassa tämän tekstin kirjoittamista. Onneksi myös edeltäjäni Eveliina (joka oli myös jo ostanut minulle post-it -lappuja) hieroi naamaani muistutuksen lepäämisen tärkeydestä ohessa olevan kortin muodossa.
Älkää siis sahatko omia oksianne, vaan muistakaa myös rentoutua – erityisesti näin joulun jälkeen ainakin allekirjoittaneelle arjen haasteet iskivät päin pläsiä ihan kunnolla.
Pinja, Teeman hallituksen puheenjohtaja
