Shakkiblogi

Shakki, tuo nivelrikkoisten petankki,

on mielestäni yksi täydellisimpiä muotoja harrastaa muuta kuin lukemista. Sotaan useimmiten verrattava shakki on kiduttavaa, mutta niin nautinnollista. Väitän, että shakin pelaaminen tekisi hyvää jokaiselle kirjallisuusinstituution toimijalle, opiskelijasta professoriin ja Jari Tervoon. Shakki pelinä on myös täynnä antoisia vertauskuvia, ja siitä voi johtaa niitä loputtomasti.

”Oli yhteiskuntajärjestelmä mikä tahansa, lapset saavat todistaa sen erinomaisuudesta”          

”Järjestelmästä ei koskaan voida muuttaa vain yhtä asiaa”

Thomas Mann pelasi opiskelijana shakkia pubin perällä, miksemme siis mekin? Ludwig Wittgenstein puhui kielipeleistä tarkoittaen kielen merkityksen perustumista säännönmukaisiin inhimillisen toiminnan tapoihin. Eli: aivan kuin shakkia voidaan pelata vain tekemällä sääntöjen mukaisia siirtoja, kieltäkin voidaan käyttää merkityksellisesti vain jonkin sääntöjärjestelmän puitteissa. Toki kielenkäytön sääntöjärjestelmät ovat muuttuneet hieman enemmän. Joskin voi kysyä sitä, onko tuo kehitys ollut mielekästä?

”Lit fam skrrt”.

 Olisiko sittenkin pitänyt lopettaa kielen kehittäminen samaan aikaan, tai ainakin heti vähän jälkeen, kun shakin säännöt muotoiltiin lopulliseen muotoonsa? Ehkäpä.

Shakki käsitteenä ja pelinä liittyy vahvasti pelillistyvään yhteiskuntaamme, pelejä on niin taloudessa, työssä, ihmissuhteissa ja omaksi ikäväkseni entistä enemmän myös mobiililaitteissa. Voinemme olla yhtä mieltä siitä, ettei tämä kehitys ole pelkästään positiivista. Mihail Bakunin kääntyilee melko varmasti tällä hetkellä haudassaan.

Puretaan voitonhimomme shakkilautojen yllä, perustetaan jengi, jossa pelataan shakkia vaikka joka päivä. Oppilas oppilasta, professori lehtoria, oppilas professoria vastaan. Miltä kuulostaa? Voin tuoda itse shakkilaudan omiin peleihini, jos helpottaa päätöstä. Otetaan tämä kevätkokouksessa esille ja luodaan oma Tampereen koulukunta, jonka ideat muodostuvat shakkivertauksista. Samalla kirjallisuustiede voisi laajentaa tutkimusrepertuaarinsa koskemaan entistä enemmän sotakirjallisuutta, sotatekstejä, sotapuheita ja purkaa niitä humaanisin tavoin. Onhan niissäkin aina kyse turvallisuuskompleksista, jossa osapuolten turvallisuuskysymykset kietoutuvat siinä määrin yhteen, ettei niitä voida ymmärtää oikein tästä yhteydestä erillään. Vähän kuin shakissa. Kappas.

Jos unohdetaan kirjallisuustieteellinen näkökulma, voidaan lopuksi pohtia shakin antamia opetuksia meille kaikille jokapäiväistä elämää varten:

1. Ilman suunnitelmaakin voi pelata, mutta todennäköisesti häviää.
2. Jokainen liike vaikuttaa tulevaisuuteen (kyllä, siirryin nyt kirjoittamaan lifestyleblogia)

No siinä olivatkin oleellisimmat, tämä ei sentään ole mikään Suosikki tai Demi. Ennen kuin siirrymme sille linjalle, on aika lopettaa.

Loppuanekdootti:

Kenen kirjailijan kanssa on kannattavinta mennä vierailulle siideritehtaalle?

• Scott F. Fizz-Geraldin.

Keväisin terveisin,

Mr. Blogivastaava