Kiitos ja anteeksi Teema

Kirjallisuuskahvivastaava kuulostaa kutkuttavan hienolta. Samoin Teema ry:n hallitukseen kuuluminen. Se varmasti näyttää hyvältä CV:ssä.

Todellisuudessa olen ollut hallitustehtävissäni hävettävän laiska. Olin aktiivisempi kokouksiin osallistuja silloin kun en kuulunut hallitukseen, nyt huomaan että aina on jotain muuta mitä pitäisi tehdä. Tekosyyt ovat paheeni, josta yritän päästä eroon.

Minun ei edes pitänyt päätyä hallitukseen. Rehellisyyden nimissä menin syyskokoukseen uteliaisuudesta ja ilmaisen viinin toivossa. Sitten katseet vain yhtäkkiä kohdistuivat minuun, enkä osannut kieltäytyä.

Hain kirjallisuuskahvivastaavaksi, koska kuulin, että se on helppoa ja kiitollisin virka hallituksessa. Se on totta. Käytännössä vain keitän kahvit kerran periodissa ja yritän saada aikaiseksi jotain leivottavaa toisen vastaavan kanssa. Ja silti kiitoksia satelee, vaikka pirttihirmuna pakotan kaikki tiskaamaan oman mukinsa.

Tämä erityinen asemani on erittäin hämmentävä. Toki otan kiitokset mielelläni vastaan, siitä ei ole kyse. En myöskään väitä etteivätkö kirjallisuuskahvit olisi tärkeitä ja kivoja tapahtumia. Onhan mukava tavata opiskelutovereita ja opettajia kahvin ja tarjoiluiden äärellä. On mukavaa kun aina ei tarvitse maksaa kahvista. Mutta ollaanpas nyt armottoman rehellisiä. Monet muut Teeman hallituslaiset ja vastaavat tekevät huomattavasti minua enemmän. Enkä nyt tarkoita vain sitä, että opiskelijoille järjestetään silloin tällöin tilaisuus ryypätä yhdessä ja nollata opiskelun tuottama stressi ja maailmantuska.

Mitä he sitten tekevät? He istuvat välillä pitkiksikin venähtävissä kokouksissa, vaikka heillä olisi huomenna tentti tai kandi tekeillä. He lähettävät kannanottoja, vastustavat järjettömiä päätöksiä, tekevät lehteä, ideoivat ja järjestävät erilaisia tapahtumia pitkin vuotta. Ja se on vain pieni osa heidän työtään. He myös ymmärtävät koulutuspolitiikkaan liittyvää byrokratiaa, osaavat laskea budjetteja ja tietävät oikeutensa opiskelijoina. Kaiken tämän olen huomannut vain muutamassa kokouksessa istumalla, eikä siinäkään ole vielä kaikki. Heillä on aito halu tehdä yliopistosta parempi paikka opiskella. He tekevät parhaansa, ettei kukaan jäisi yksin ja tässä kasvottomassa systeemissä toteutuisi edes jonkinlainen yhteisöllisyys. Kaikki tämä käytännössä nollabudjetilla. Silti en ole kuullut kenenkään kiittävän heitä.

Onko kyse siitä, ettei heidän työnsä näy opiskelijoille? Vai siitä, että on helpompaa kiittää pullakahveista kun siitä, että joku istuu kokouksissa tai tekee hyvinvointikyselyjä? En tiedä. Sen tiedän, että nämä ihmiset ansaitsevat kiitoksensa yhtä lailla, koska he tekevät tärkeää työtä.

Kiittäkää kaikin mokomin edelleenkin kirjallisuuskahveista ja tulkaa paikalle. Tuntuu hienolta että omaa työtä arvostetaan, ihan oikeasti. Mutta seuraavalla kerralla, kun menette ainejärjestönne muihin tapahtumiin, sanokaa kiitos järjestäjille ja tiedottajille. Kun seuraavalla kerralla käytte ainejärjestönne nettisivuilla, sanokaa muutama kaunis sana sivuista. Niiden eteen on tehty töitä. Tai kun otatte ainejärjestölehtenne, sanokaa kiitos taittajalle ja päätoimittajalle. Ilman heitä lehteä ei olisi. Kun täytätte hyvinvointikyselyä tai liikuntakyselyä, sanokaa kiitos sen laatijalle. Sanokaa kiitos, että heitä kiinnostaa teidän asianne ja he tekevät parhaansa.

Kiitos Teema ja anteeksi, etten ole ollut kokouksissa. Lupaan parantaa tapani, ihan oikeasti.

– Rimma Erkko, kirjallisuuskahvivastaava