Kuka piilee pöytäkirjojen takana?

Hei, hei. Ajattelin, että kirjoitan brutaalin rehellisen blogitekstin. Olen Magdaleena eli Makku, neljännen vuoden kirjallisuudenopiskelija, jonka kandinpaperit ovat jääneet roikkumaan jo puoleksitoista vuodeksi. Minulla on kasa sivuaineita, mutta en vielä tiedä, mikä minusta tulee isona.

Aloitin juuri Teeman sihteerinä ja ainejärjestötilavastaavana. Ai että, mikä vuosi tulossa. Nyt jo jännittää kaikki jännät jutut joita on tulossa. En malta odottaa! Ai että, mitkä merkinnät saan laittaa CV:hen näistä vastuuhommista. Ja mitä kaikkea kivaa Teema on jo järjestänyt tämän vuodentyngän 2017 aikana.

Tunnustan. Viime vuoden joulukuun kokous, jossa uusi hallitus valittiin, oli ensimmäinen Teeman kokous, jossa koskaan olin. Minä olen ollut se ainejärjestöhiirulainen, joka on ottanut kaiken ilon irti bileistä ja tapahtumista, muttei koskaan tehnyt mitään niiden eteen, ja vieläpä kauhukseen huomannut kolmantena opiskeluvuotena, että niin, kyllähän se jäsenmaksu oli kuin olikin maksamatta. Nolotti.

Tunnustan myös seuraavan. Yksi syy, miksi en ole lähtenyt ainejärjestöhommiin aiemmin on ehkä se, että en jaksa olla kovinkaan usein virallinen ihminen. Kun kirjoitan sormet sauhuten pöytäkirjaa, tekisi mieli heittää väliin (omasta mielestäni) hauskaa läppää, pari hymiötä, huutomerkkejä, kysymysmerkkejä ja loppuun yksi meemi. Niin en kuitenkaan voi tehdä, ja ehkä hyvä niin. Vanhat, toimivat, viralliset pöytäkirjaprotokollat eivät ole minun rikottavissani. Toivon kuitenkin, että joka kerta kun uusi pöytäkirja kilahtaa sähköposteihinne, kuvittelette sitä lukiessanne (koska tietenkin sen luette) minun hihittelyni taustalle. Koska hauskaa minulla on ollut kokouksissa aina. Joskus jopa hulvatonta. Olen niin iloinen, että uskaltauduin hallitukseen. Kaiken lisäksi sihteröinti sopii kuin sopiikin minulle. Osaan kuin osaankin olla virallinen tai ainakin sinne päin. En aio laittaa hymiöitä edes tähän tekstiin. Minusta on tullut suorastaan aikuinen. Sitä se Teema ry meille tekee; saamme kaikki kasvaa ja kehittyä ihmisinä ja opiskelijoina puheenjohtaja Kälviäisen lempeän mutta rautaisen hallitsijakauden aikana ja kaikkina tulevina kausina tästä ikuisuuteen.

– Magdaleena Murto, Teeman sihteeri ja aj-tilavastaava