Terveisiä Wienistä!

Tämä vuosi on ollut kolmas vuoteni yliopistossa. Opin ensimmäisinä kahtena vuotena, että huhtikuu on koko lukuvuoden piinaavin kuukausi. Deadlinet lähestyvät yhtä nopeasti kuin vappu, ja 90 % opiskelijoista kaivautuu syvälle tietokoneidensa ja kirjojensa taakse. Tänä vuonna minun huhtikuuni oli kuitenkin hyvin erilainen. Syynä ei ole se, että kolmantena vuotenani vihdoin opin hallitsemaan yliopisto-opiskelun ja aikatauluttamisen niin, että pystyin hymyillen kulkemaan läpi huhtikuun (I wish), vaan se, että lähdin vuoden alussa vaihtoon Wieniin.
Täällä Wienissä huhtikuu alkoi pääsiäislomalla ja helteillä. Sää on kai aihe, johon pitäisi turvautua vain small talkin aluksi (tai koko sen ajaksi jos ko. keskustelukumppanin kanssa on erityisen kiusallista), mutta en voi olla tämän pienen blogipäivitykseni alkuun olla mainitsematta, että viimeiset kaksi viikkoa Wienissä on ollut parhaimmillaan 26 astetta lämmintä. Olen siis hämmentyneenä levitellyt aurinkorasvaa istuskellessani opiskelemassa Campuksen nurmella. Hämmentynyt, ja erittäin iloinen, olen myös ollut huomatessani, millainen yliopistokulttuuri täällä vallitsee.

Wienin yliopisto on levittäytynyt pitkin kaupunkia, mutta minun luentoni ovat pääosin päärakennuksella ja sitä lähellä olevalla Campuksella. Campus muistuttaa minua niistä kampuksista, joita olen aina nähnyt amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa, ja ensimmäistä kertaa siellä kävellessäni myös tunsin olevani sellaisessa. Campus-alue on kuin iso puisto, täynnä penkkejä ja pöytiä, jossa ihmiset luentojen välissä syövät lounasta, lukevat tai muuten vain hengailevat. Joka päivä näkee opiskelijoita, jotka ovat hakeneet campuksella olevasta kaupasta kaljaa ja sipsiä ja istuneet kuuntelemaan musiikkia. Jotkut myös ottavat päiväunia nurmikolla. Ihmiset siis oikeasti viihtyvät yliopistolla ja joka puolella tapahtuu jotain. Luentojen jälkeenkin saatetaan jäädä illalliselle johonkin campuksen ravintolaista (älä nyt kuvittele mieleesi Minervaa, vaan enemmän Telakka). Ai niin, vaihtoehtona on myös jäädä yksille Campuksen rantabaariin, jossa voi istua hiekalla rantatuoleissa.

Mutta, ei huolta. Tämä ei ole sellainen täällä kaikki on niin siistiä ja hitto, kun pitää tulla takasin Suomeen kirjoitus. Vaikka toivoisinkin, että Tampereen yliopisto (kai se on vielä Tampereen yliopisto vai ollaanko jo nyt Tampereen uudehkossa yliopistossa tms.??) ottaisi hieman mallia tällaisesta yliopistoelämästä ja panostaisi vielä enemmän opiskelijoiden viihtyvyyteen kampuksella, olen vaihtoaikanani myös oppinut arvostamaan entistä enemmän suomalaista yliopistoa. Ensinnäkin, vaikka näissä opiskelijaravintoloissa täällä saattaakin olla kattoterassi, kirpaisee joka kerta kun maksaa lounaasta 6 euroa 2,6 sijaan. Ja kahvista 2,5. Kirpaisee myös, kun uudet australialaiset ja englantilaiset ystävät pohtivat, onko heillä varaa tehdä maisterinopintoja, koska lukukausimaksut ovat niin kovat ja velkaa on jo kertynyt kandiopinnoistakin. Välillä on siis myös ihan hyvä pysähtyä miettimään, miten hyvin meillä asiat on Suomessa, vaikka huhtikuussa ei olekaan hellettä.

Nyt tajuan, että ajoitin kirjoitukseni huonoon aikaan, sillä suurimmalla osalla teistä alkaa varmaan olla tämä lukuvuosi paketissa ja olette aloittamassa vapun viettoa. Minä sen sijaan vietän hieman erilaisen vapun ja alan pikku hiljaa valmistautua kesäkuussa oleviin tentteihin.

PS. Jos tämä pieni katsaus Wieniin miellytti sinua ja tekisi suorastaan mieli kiittää kirjoittajaa, voit koputtaa pöytää. Niin täällä kiitetään luennoitsijoita jokaisen luennon jälkeen.

 

Henna Kanerva, Teeman kirjallisuuskahvivastaava 1/2