”Huomenna ne tulee”

Elokuun puolivälissä tuutoriryhmään, myös allekirjoittaneeseen, iski jännitys. Kohta pitäisi oikeasti tehdä kaikkea ja paljon ja tietää asioista. Miten tässä roolissa pärjää kukaan?

”Tuli tällainen kysymys, tietääkö kukaan vastausta?” ”Eeei, ohjaa Ohvolle.” Totta puhuen: tuollaisia viestikeskusteluja oli ryhmässämme monta kertaa. Ja vielä tulee varmaan lisää. Monia. Toivottavasti ei liikaa.

Onneksi kaikki ei ole ollut yhtä kamalaa kuin Samuel Beckettin asennoituminen maailmaa kohtaan, lievä tiedonpuute on korvattu sitäkin ankarammalla ja sydämellisemmällä heittäytymisellä uusien teemalaisten tervetulleeksi toivottamiseen. Tästä annan suuren kiitoksen muille tuutoreille: olette huippuja. Uskallan väittää, että uudet opiskelijamme ovat löytäneet ruokaa ja oikean luentosalin lähes jokaisena päivänä alkaneen syksyn aikana. Ehkä heillä on ollut hauskaakin. Omasta puolestani voin sanoa, että tämä syksy on ollut ehkä jopa parempi kuin edellinen. Ei enää jännitystä uusien ihmisten edessä, opiskelijoiden tai luennoitsijan. Ei enää hämmennystä akateemisten varttien ja sähköisten tenttien kanssa. Mutta silti saa kaiken saman hauskan kuin viimeksi. Johtopäätös: Ruvetkaa kaikki tuutoreiksi. Ensi vuonna.

Jos vanhemmat opiskelijamme haluavat joko tietää, mitä fuksien päänmenoksi on tänä vuonna keksitty tai muistella omaa nuoruuttaan, niin tässä lyhyt info syksyn tapahtumista tähän mennessä: tutustumisleikkejä, bileitä, uusia kavereita, kirjahyllyllä brassailua ja fuksipassin täyttöä silmät kiiluen. Tiivistetysti näin, kyllä te tiedätte. Ai niin, tulkaa nyt torstaina fuksiaisiin, luvassa ihan hulvattomat hipat. Ennennäkemättömät. Unohtumattomat. Briljantit. Messevät ja makaaberit. Klo 20. Kutsu on Facebookissa.

Loppusyksyä odotan innolla. Tuutoroinnit jatkuvat, tiedossa on sitsejä, tarinateattereja ja ties mitä muuta. Työtä riittää jokaiselle päivälle, tosin lähinnä omien opiskelujen takia. Fuksien viihdyttäminen on jo järjestetty niin hyvin, ettei alun jälkeen tarvitse liikaa stressata niistä enää. Blogin alussa mainittu jännitys on täysin kadonnut jo. Jatkan vielä tuutoroinnin puolesta puhumista (sillä mikä sulkapallo mieheksi olisinkaan, jos vaihtaisin koko ajan puolta): alkusyksy on antanut todella paljon elämään, jopa yllättävissä määrin. Rakastan kaikkea, mitä tämä saari tislaa! Tai siis, tämä syksy tarjoaa. Nyt alkaa mennä taas melkoisen sekavaksi tämä. Parempi alkaa lopettaa. Nauttikaa syksystä, opiskelkaa ja tulkaa tutustumaan fukseihin. Ovat Teeman parhaat tähän mennessä.

 

Sadetta tutkailevin terveisin,

tuutorivastaavanne Samu