About teemary

Posts by teemary:

Ympäristövastaava tilittää

Seuraava teksti sisältää rippusen turhautumista, kourallisen valitusta ja juonellisesti epätyydyttävän lopetuksen. Kun minulle ympäristövastaavana myönnettiin maaliskuun blogivuoro, syntyi lopputuloksena pienimuotoinen avautuminen.

Yläasteen ensimmäisen vuoden lopuksi jokaisen tuli valita pari valinnaisainetta, joita opiskella peruskoulun loppuun saakka. Vaihtoehtoja silmäillessäni innostuin todella: tarjolla oli myös ympäristöön ja ekologiseen elämään keskittyvä kokonaisuus nimeltään ”Yhteinen ympäristö”. Ruksin valintani epäröimättä, ja pettymys oli katkera, kun ilmoitettiin, ettei oppiainetta voidakaan opettaa liian pienen ilmoittautujamäärän vuoksi. Päädyin kahdeksi vuodeksi istumaan musiikkiluokan takariviin sylissäni epävireinen kitara, jota en koskaan oppinut soittamaan.

Lukiossa hakeuduin koulumme ympäristötiimiin, joka pyrki edistämään kestävää kehitystä kouluympäristössämme. Kokouksissa meitä istui harvalukuinen joukko, joka kuihtui lukukausittain. Käsittääkseni tiimin toiminta loppui saatuani lakin päähäni ja lopetettuani epätoivoiset kuulutukset kokouksista, joihin lukion noin kuudestasadasta opiskelijasta paikalle eksyi enimmillään viisi.

Nyt yliopistossa toimin ainejärjestömme ympäristövastaavana. Onko muutosta tapahtunut suhteessa aiempiin koulutusasteisiin? Harmillisen vähän. Tapaamani muiden ainejärjestöjen ympäristövastaavat ovat lupautuneet tehtävään lähinnä siksi, ettei ketään muutakaan kiinnosta. Itselläni riittää kiinnostusta, mutta ainejärjestön kaltaisessa pienessä kokonaisuudessa tehtäväkseni jää lähinnä satunnainen ympäristötiedottaminen Motiivilla sekä opiskelijoiden johdatteleminen kirpputorien keinovaloon tai Arboretumin vehreyteen (tätä luvassa vielä kevään aikana). Lisäksi keittelen kirjallisuuskahvivastaavan ominaisuudessa reilun kaupan kahvit ja teet sekä tarjoan vegaanisia leipomuksia kerran periodissa.

Pullantuoksuinen vastaavuuteni ei siis päätä huimaa. Kuuntelen siksi myös ilolla kanssaopiskelijoiden ideoita ja toiveita vastaavuuden kehittämisestä, jos sellaisia syntyy. Ja jos ideoita ei löydy, tulkaa edes lounaalla puhumaan vaikka ilmastonmuutoksesta ja voitte korjata erään vastaavan koulutraumat siitä, että olisi yksin ympäristöahdistuksensa kanssa!

– Tuula Siira, ympäristö- ja kirjallisuuskahvivastaavanne

Kuka piilee pöytäkirjojen takana?

Hei, hei. Ajattelin, että kirjoitan brutaalin rehellisen blogitekstin. Olen Magdaleena eli Makku, neljännen vuoden kirjallisuudenopiskelija, jonka kandinpaperit ovat jääneet roikkumaan jo puoleksitoista vuodeksi. Minulla on kasa sivuaineita, mutta en vielä tiedä, mikä minusta tulee isona.

Aloitin juuri Teeman sihteerinä ja ainejärjestötilavastaavana. Ai että, mikä vuosi tulossa. Nyt jo jännittää kaikki jännät jutut joita on tulossa. En malta odottaa! Ai että, mitkä merkinnät saan laittaa CV:hen näistä vastuuhommista. Ja mitä kaikkea kivaa Teema on jo järjestänyt tämän vuodentyngän 2017 aikana.

Tunnustan. Viime vuoden joulukuun kokous, jossa uusi hallitus valittiin, oli ensimmäinen Teeman kokous, jossa koskaan olin. Minä olen ollut se ainejärjestöhiirulainen, joka on ottanut kaiken ilon irti bileistä ja tapahtumista, muttei koskaan tehnyt mitään niiden eteen, ja vieläpä kauhukseen huomannut kolmantena opiskeluvuotena, että niin, kyllähän se jäsenmaksu oli kuin olikin maksamatta. Nolotti.

Tunnustan myös seuraavan. Yksi syy, miksi en ole lähtenyt ainejärjestöhommiin aiemmin on ehkä se, että en jaksa olla kovinkaan usein virallinen ihminen. Kun kirjoitan sormet sauhuten pöytäkirjaa, tekisi mieli heittää väliin (omasta mielestäni) hauskaa läppää, pari hymiötä, huutomerkkejä, kysymysmerkkejä ja loppuun yksi meemi. Niin en kuitenkaan voi tehdä, ja ehkä hyvä niin. Vanhat, toimivat, viralliset pöytäkirjaprotokollat eivät ole minun rikottavissani. Toivon kuitenkin, että joka kerta kun uusi pöytäkirja kilahtaa sähköposteihinne, kuvittelette sitä lukiessanne (koska tietenkin sen luette) minun hihittelyni taustalle. Koska hauskaa minulla on ollut kokouksissa aina. Joskus jopa hulvatonta. Olen niin iloinen, että uskaltauduin hallitukseen. Kaiken lisäksi sihteröinti sopii kuin sopiikin minulle. Osaan kuin osaankin olla virallinen tai ainakin sinne päin. En aio laittaa hymiöitä edes tähän tekstiin. Minusta on tullut suorastaan aikuinen. Sitä se Teema ry meille tekee; saamme kaikki kasvaa ja kehittyä ihmisinä ja opiskelijoina puheenjohtaja Kälviäisen lempeän mutta rautaisen hallitsijakauden aikana ja kaikkina tulevina kausina tästä ikuisuuteen.

– Magdaleena Murto, Teeman sihteeri ja aj-tilavastaava

Jäähyväiset hallitustoiminnalle

Viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin Teeman blogiin uuden puheenjohtajan tervehdyksen. Olin silloin aloittamassa Teeman hallituksen pj:nä, ja uusi tehtävä jännitti. Nyt on tultu sekä pitkältä että äärimmäisen lyhyeltä tuntunut matka tähän hetkeen, ja siihen on mahtunut monenlaista oppimista. Kirjoitin juuri perehdytysmateriaaleja uudelle puheenjohtajalle ja vilkaisin omia materiaalejani vuoden takaa. Edeltäjäni Ville Hämäläinen oli onneksi kirjoittanut niin perusteelliset materiaalit, että omat huomioni olivat vain pieniä lisäyksiä aiempaan. Prosessissa näkyy kuitenkin perehdytystoiminnan ja tiedon siirtämisen olennaisuus ainejärjestötoiminnalle: kuluneen ilmaisun mukaan pyörää ei ole kovin älykästä keksiä uudelleen. Vanha tieto rakentuu aiemmalle ja omien kokemusten myötä vanhaa tietoa voi täydentää, uudistaa ja siirtää eteenpäin sopivassa paketissa.

Ainejärjestötoiminnassa aikajänne on lyhyt, sillä uusia toimijoita tulee vuosittain ja sama ihmiset eivät välttämättä kuluta kokoushuoneen penkkejä vuodesta toiseen. Tällaisessa tilanteessa onkin tärkeää, että hyvät käytännöt siirtyvät uusien toimijoiden haltuun sekä konkreettisina dokumentteina että henkilökohtaisen perehdytyksen kautta. Minä itse ainakin sain omasta perehdytyksestäni erinomaiset eväät puheenjohtajan pestiin, ja vastavuoroisesti pyrin perehdyttäjän roolissa siirtämään kokemukseni ja tietoni eteenpäin mahdollisimman hyvin.

Samalla perehdytysmatskuja muokatessa iskee rintaan pieni haikeus. Neljä vuotta hallitustoiminnassa on hyvä saavutus ja niitä kokemuksia en vaihtaisi pois. Vaikka tänä vuonna on tyhjiötä korvaamassa sekä gradu että pesti tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenenä, taitaa kokoushuoneen ovi vielä jonkun kerran narahtaa, kun tämä vanha tekijä käy kurkkaamassa mitä hallitukselle kuuluu.

Terveisin takavasemmalle poistuva puheenjohtajanne, Anna Ojalahti