Pimenevistä päivistä ja taukojen pitämisestä

Yliopiston luentosaleihin saapuminen kesän jälkeen vaatii sopeutumista niin uudelta kuin vanhaltakin opiskelijalta. Aikataulutuksen ja tekemisen luonteen muutosten siivittämänä aika kuitenkin lentää kuin siivillä, tai ainakaan en itse usein huomaa kuinka ensimmäinen periodi vilahtaakin jo ohitse.

Se mihin havahdun, on sen sijaan se, kun huomaan ettei puissa ole enää lehtiä ja kuinka neljältä onkin pimeää. Vastahan kaikkialla oli vihreää, vastahan ruskan värit värjäsivät maisemaa. Sama tapahtuu joka vuosi, ja joka vuosi se pääsee yllättämään. Päivien pimetessä huomaan myös omien energiatasojeni laskevan, kuten varmasti moni muukin. Tämä taas vaikuttaa sosiaaliseen elämään, opiskeluun ja ylipäätään jaksamiseen. Mikä onkin se aihe, mistä tässä haluan pääasiassa puhua, eli oman jaksamisen hallinnasta.

Kurssien puolesta läsnäolon ja tenttien tai lopputöiden lisänä saattaa iskeytyä erinäisiä viikko- tai ryhmätehtäviä, yliopistomaailma tarjoaisi jos jonkinlaisia kinkereitä, ja joskus pitäisi kotiseuduillakin ehtiä käymään. Välillä nämä kokonaisuudet voivat tuntua suureltakin möröltä olkapään takana. Kaikkea ei aina ehdi, tai kykene, tehdä. Ja se on ok. Vaikka deadlinesta on oletuksena hyvää pitää kiinni, ja sen ylityskin aiheuttaa helposti lisää stressiä, on kuitenkin hyvä myös osata pitää tarvittaessa taukoa, oli se sitten tunti esseen parista tai päivä kouluhommista kokonaan. Uupumuksella ei edistä mitään hommaa.

Usein kuulee myös lauseen ”Tentit voi uusia, hyviä bileitä ei”. Niin, ne tentit voi uusia, mutta hyviä bileitäkin tulee uusia. Vaikka meiningit ovatkin vapaa-ajan juttuja ja hauskanpitoa, harvoin ne vastaavat rauhoittumista ja ns. ”omaa-aikaa” mitä akkujen latailuun tulee.

Opintojen parissa korostuu kaikissa näissä skenaarioissa yhdistävä seikka, se että tietää milloin antaa itselleen aikaa, ilman että se muodostuu arkiseksi tavaksi. Hommat hoituvat kyllä vaikka niitä ei joka päivä edistäisikään. Tärkeintä on, että pitää omasta jaksamisestaan huolta. Nopealla vilkaisulla mediaan näkee tämän osuuden puuttuvan monelta, usean ”suorittajan” päätyessä otsikoihin loppuunpalamisesta. Mieluummin ottaa välillä hetken itselleen, eikä suhtaudu elämään kuin kilpajuoksuun, ainakin minun mielestäni.

 

Työtä tauottavien terveisin,

Joel, Teeman sosiaalipoliittinen vastaava